Omakustanne aarteet Traconista!

Long time no see! Pahoittelen ensiksi laiskuuttani, mutta nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hieman kirjoittaa esyttelyn poikasta omakustanteista, mitä Traconista tuli naahittua.

Tracon yleisesti oli miellyttävä kokemus ja toivon, että se olisi ensivuonnakin yhtä antoisa ja mukava kokemus (ja oiva mahdollisuus hankkia muiden tekemiä omakustanne sarjakuvia, YAY!).

Tapahtumassa tuli törmättyä moneen ihmiseen joihin olin tutustunut lähinnä netissä, sekä muutama ”yllätysvieras” käväisi taidekujalla esittäytymässä.

Ensiksi tietenkin iskin silmäni itse kiertäessäni Wurriin, joka on Wolfpearlin omakustanne sarjakuva. Sarjakuvasta on yleisesti netissä jo paljon puhuttu ja kehuttu, eikä tietenkään suotta. Yleisesti ottaen minä itse en pidä koiraeläin sarjakuvista, mutta Wurr herätti kiinnostukseni jo silloin, kun olin kuullut siitä ja nähnyt satunnaisia piirroksia siihen liittyen.

Kyseessä ei ole perinteinen, jo kliseeksi muodostunut tarina; Syntyy erikoinen koiranpentu, jonka vanhemmat (tai toinen) kuolevat ja ennen tätä pennun emä/isä piilottaa pienokaisen, mistä tämä sitten näkee miten hänen vanhempansa kohtaavat loppunsa. Samalla minuutilla pentu vannoo kostoa vanhempiensa menetyksen vuoksi ja niin edelleen.

Ei, Wurr ei ole tällaista.

”Faamme häädön”

Kraaterin karu erämaa on koti hornanhurtille, kuten Iacarille ja hänen laumalleen. Vaativat olosuhteet ovat opettaneet Iacarin ajattelemaan aina ryhmänsä etua.

Nyt vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä, kun ystävykset ajetaan heidän maailmansa laidalle.”

Wolfpearlin piirrosjälki ja hahmodesignit herättävät myös paljon huomiota, sillä sarjakuvassa ei nähdä ollenkaan viitteitä Hopeanuoli fandomista, vaan hän on kehittänyt tyylinsä ulos siitä, pitäen kuitenkin sen hillittynä eikä ole siis luonut mitään enkelinsiipisiä sparkledogeja. Luvassa on siis mutatoituneita hurttia, epätoivoa ja jännitystä.

Minun on luettava tämä sarjakuva yhdeksi suosikikseni ja olin jopa onnellinen löytäessäsi sarjakuvalle myös jatkoa Wolfpearlin DeviantART tililtä.

Valitettavasti en osaa sanoa, kuinka suuret mahdollisuudet on saada näin conien ulkopuolella Wurr käsiinsä, mutta uskon, että tekijältä voi silti asiasta kysyä enemmän.

EDIT: Saamiemme tietojen mukaan ensimmäinen painos on myyty loppuun!

Ehdottomasti lukemisen ja ostamisen arvoinen teos.

Toinen, mikä tuli vastaan, oli Team Pärvelön TentaLOVE. Vaikka itse ei suoranaisesti tullutkaan tätä ostettua (ja nyt kaduttaa!), niin sain sen kuitenkin kätösiini luettavaksi asti ja on kehuttava, että tämä on oiva esimerkki siitä miten simppelikin tyyli voi olla edukseen.

TentaLOVE:ssa ei ole jääty nysväämään turhanpäiten jokaista ruutua, vaan yksinkertaisemmalla tyylillä ja väreillä on luotu oikein mahtava kokonaisuus.

Tämä albumi sisältää huumoria riittämiin ja sarjakuvaa on hauska lukea. Onneksi tätä sarjakuvaa saa helposti ostettua Team Pärvelön nettikaupasta helposti, eikä kustannetta ole hinnalla pilattu.

Metsän pidot – herkkä seikkailutarina

METSÄN PIDOT

Genre: Seikkailu, fantasia, taidesarjakuva
Suositusikäraja: Ei ole, mutta sarjakuva on selkeästi suunnattu aikuisille
Tekijät: Rui Tenreiro
Julkaisija: Huuda Huuda
Saatavuus: Suomenkielinen versio löytyy ainakin useista eri nettikaupoista.

Suomenkielinen painos on vuodelta 2010, norjankielinen alkuperäisteos on Høytiden vuodelta 2008.

***

”Kaksi matkamiestä löytää keskeltä metsää suuren kuolleen olennon, josta on raportoitava ulkomaailmalle. Käänteiden jälkeen parivaljakko päätyy pieneen kylään, jossa vietetään omalaatuista uhrijuhlaa satokauden kunniaksi. Mitä Metsän Isäntä matkamiehiltä tahtoo, mistä vieras olento on peräisin ja onko kyläläisten lunnon jumalille järjestämä juhla ajan saatossa kääntynyt näitä vastaan? Tämä selviää Metsän pitojen todella alkaessa…”

Rui Tenreiro on syntynyt vuonna 1979 Mosambikissa. Hän on opiskellut taidetta Mosambikissa, Britanniassa sekä Ruotsissa, ja monien vaiheiden kautta hän päätyi Norjaan. Tällä hetkellä Tenreiro asuu kuitenkin Ruotsissa. Tenreiron kansainvälisestä taustasta huolimatta Metsän pitoja ei voi luonnehtia erityisen afrikkalaisen tai brittiläisen oloiseksi.
Rui Tenreiron viiva on herkkää ja sarjakuvan tyyli on äärimmäisen pelkistettyä. Kuvakielen yksinkertaisuudessa ja vähäeleisyydessä on jotain perin skandinaavista, mutta myös kaikuja japanilaisesta estetiikasta. Askeettisesti metsässä elävävät, omituisia uskonnollisia riittejä läpikäyvät ihmiset saavat tarinan muistuttamaan enemmän perinteistä, japanilaista kansantarua, kuin menevää seikkailusarjakuvaa. Herkkä, hiljainen ja verkkainen tunnelma pysytteleekin läsnä koko sarjakuvan ajan. Tätä tunnelmaa tukee muun muassa se, että dialogin määrä on karsittu minimiin.

Lopussa tuntuukin, että sarjakuvan tunnelma on tärkeämpi kuin itse sarjakuvan sanoma. Tärkeämpää on, miltä sarjakuva tuntuu kuin mitä sarjakuva sanoo. Sarjakuvasta onkin helppo nauttia, vaikkei lopula sarjakuva tarjoakkaan mitään suurempia oivalluksia. Päin vastoin, itselleni jäi erittäin hämmentävä olo sarjakuvan viimeisen sivun jälkeen… Kuitenkin, jos osaa nauttia Tenreiron yksinkertaisuudessaan kauniista kuvituksesta ja ilmavasta, raukeasta tarinankerronnasta, on Metsän pidot nappivalinta pieneksi iltalukemiseksi.