Ensi kertaa – tuhmia satuja naisten suusta

ENSI KERTAA

Genre: Erotiikka, taidesarjakuva
Suositusikäraja: Sarjakuvalle ei ole annettu ikärajaa, mutta koska sisältö on erittäin eroottista, niin perheen pienimille sopivasta sarjakuvasta ei ole kyse.
Tekijät: Sibylline, Alfred, Capucine, Jérôme d’Aviau, Virginie Augustin, Vince, Rica, Olivier Vantine, Cyril Pedrosa, Dominique Bertail, Dace McKean
Julkaisija: WSOY
Saatavuus: Suomenkielinen versio löytyy useista eri nettikaupoista, sarjakuva on löytynyt myös ainakin Suomalaisen kirjakaupan hyllyiltä.

Suomenkielinen painos on vuodelta 2009, alkuperäisteos Premieres fois vuodelta 2008.

***

”Seksiin liittyy loputtomasti asioita, joita voi tehdä ensi kertaa. Tässä taidokkaasti kirjoitetussa, aistikkaan julmassa albumissa näytetään niistä kymmenen esimerkkiä, kaikki eri tyylilajeissa. Tunteita, hekumaa ja hiuksenhienoja vivahteita täynnä olevan albumin kuvittaneet ranskalaiset sarjakuvataiteilijat saavat fantasiat kukkimaan vapaasti. Näkökulmien moninaisuus, asennot ja tilanteet puhuttelevat kaikkein vapautuneimpia ja vaativimpiakin lukijoita!”

Suomessa julkaistaan suhteellisen vähän eroottista sarjakuvaa ja varsinkin naiskeskeinen, eroottinen sarjakuva on harvinainen näky kirjakauppojen sarjakuvahyllyillä. ”Ensi kertaa” on siis varsin omanlaisensa albumi täällä Pohjolassa. Kyseessä on eroottinen antologia, joka sisältää yhteensä 10 sarjakuvanovellia. Sibylline (s. 1978) on käsikirjoittanut jokaisen novellin, mutta koska jokaisella tarinalla on oma kuvittajansa, albumin lukeminen on kaikkea muuta kuin yksitoikkoista.

Kuten sanottua, antologian keskeisessä asemassa on naisen seksuaalisuus ja kaikki kokoelmasta löytyvät tarinat ovatkin naisten kertomia. Välillä sarjakuvan henki on miltei feministinen kun joissain novelleissa ylistetään naisen vapautta ja naisen ihanuutta – mahtuu mukaan yksi lesbotarinakin, tosin ei niin kaunis sellainen. Feminististä sarjakuvaa pelkäävien ei kuitenkaan ole syytä jättää tätä kokoelmaa väliin; viimeistään tarina ”Olematon” nimittäin objektisoi naisen pelkäksi esineeksi, nukeksi, jolla mies voi leikkiä omien halujensa mukaan.

Vaikka kyseessä onkin selkeästi seksistä kertova sarjakuvakokoelma, voin suositella tätä niillekin, joita asia ei kiinnosta ihan niin paljon, että siitä kertovia sarjakuvia jaksaisi vielä ryhtyä lukemaan. Joissain sarjakuvanoveleissa kuvakerronta on nimittäin niin kaunista, että siitä voi varmasti nauttia. Itse en ainakaan haluaisi kutsua ”Ensi kertaa” pornosarjakuvakokoelmaksi, sillä osa tarinoista on niin herkkiä, ettei niiden tarkoitus voi olla mitenkään kiihottaa lukijaa. Pikemminkin voisi sanoa, että ”Ensi kertaa”-kokoelman tarkoitus on antaa lukijalle samaistumisen kohteita ja muistuttaa lukijaa, että vaikka se ensimmäinen kerta olisikin jo takana päin, niin seksissä on lukemattomia muitakin asioita joita voi tehdä ensimmäistä kertaa. Ja samaa voisi sanoa elämästä noin yleensäkin.

Perspective! for Comic Book Artists

Tekijä: David Chelsea
Kieli: Englanti
Muuta: Mustavalkoinen, pehmytkansinen, sarjakuva, opas
Jatko-osa: Extreme Perspective! for Artists

Mistä löytyy: Bookplus
Hinta: 18, 95€

Olen vastikään hankkinut kirjan, mutta näin tuoreelta luettuna osaan myös kertoa siitä.
Tämä kirjanen keskittyy opettamaan perspektiivin perusasiat juurta jaksaen sarjakuvapiirtäjille ja miksei myös yleisesti taiteilijalle.

David on luonut mainion opaskirjan, joka on piirretty sarjakuvamuodossa, tehden lukemisesta ja oppimisesta hauskempaa ja paljon mieleen jäävämpää.
Kirja on täynnä erilaisia hyviä esimerkkikuvia ja opasteita, miten erilaiset asiat oppii ja miten ne voi tulevaisuudessakin muistaa ja miten oppia.
Kirja on tekstitetty helpolla englannilla, joten myös heikommin kieltä osaavat oppivat siitä paljon.

David kahlaa tässä osassa kaikki perusasiat perspektiivin oppimisesta, aloittaen perus laatikoista päättäen ihmisanatomian perspektiiviin, unohtamatta horisonttiviivan hyötyä ja tärkeyttä, saatika pakopisteitä.

Jos siis vähänkään epäilet, ettei perspektiivi ole hallussa, kannattaa hankkia tämä opas, sillä siitä todellakin on hyötyä ja asiat jäävät hyvin mieleen!

Meo ja vielä kerran meo

1. Kerro meille, kuka sinä olet?
Olen Meo ja asun internetissä. That’s pretty much it. Olen iältäni, sukupuoleltani ja seksuaaliselta suuntaumukseltani niinikään meo, enkä oikeastaan pidä itsestäni kertomisesta sillä se saa oloni awkwardiksi. Olen perusluonteeltani lurkkeri ja leikin vain elitistihiekkalaatikoilla (jk jk).

2. Kerro jotain projekteistasi, mikä oli ensimmäisesi ja mistä se kertoo ja mikä on rakkain tällä hetkellä?
Oooh, fuck you en minä halua valita suosikkeja 😀 pidän kaikista projekteistani, juuri siksi ne ovat projekteja. Ihan ensimmäinen nettisarjakuvaprojektini oli nimeltään… no itseasiassa en ole varma, Silvery Moon tai Dark Moon. En ole varma siitä kummalla nimellä se projekti oli alunperin. Jälki oli laatua: Esimerkki – dem MS Word -grafiikat! Se oli koiraeläinroskaa jossa oli pahis joka halusi valloittaa maailman for no reason, päähenkilö josta ei ollut juonen kannalta mitään hyötyä ja liuta sivuhahmoja joista yksi taitaa itseasiassa hahmokatraassani olla tänäkin päivänä. Anyway muita sarjakuvaprojekteja minulla on virallisesti tällä hetkellä kaksi, Nightfall ja Kissa, ja näiden lisäksi minulla on liuta projekteja joista kuulette sitten joskus. Olen kykenemätön tekemään projekteja, jotka eivät riistäydy käsistä.

Nightfall, sivu 2.

3. Mistä sait idean näihin sarjakuviin?
Errr no en kyllä yhtään tiedä??? Eikun Nightfall oli ”jessus haluan piirtää scifiä, onpas tää inspaava biisi ja mulla on pari valmista hahmotemplatea valmiina EI KUN SUUNNITTELU ALKAKOON” ja Kissan alkuinspiraatio on jo kadonnut ajan tuuliin. Ei, oikeasti, en yhtään muista mitä ajattelin silloin kun sen alusin, kai halusin kokeilla jotain epixin piirtämistä sen jälkeen kun olin väsähtänyt edelliseen sarjakuvaani. Yleensä saan jonkun todella typerän idean jota pyörittelen sen verran mielessäni että siitä saa tarinanalun aikaiseksi. Kissan idea oli varmaan vähän niin kuin joku Final Fantasy VII I guess? Ei mitään hajua enää.

4. Millaiset tavoitteet olet asettanut itsellesi sarjakuvien suhteen?
Oih, haluaisin oikeasti oppia suunnittelemaan toimivia hahmoja ja yleisesti piirtämään sellaisella rentoudella ja nopeudella että en nysväisi saman asian kimpussa jatkuvasti. Sitten tietysti nämä perusjutut; olisi kiva osata aina piirtää paremmin ja saada sen verran hyvä hahmotuskyky että saa selkeitä sarjakuvasivuja. Haluaisin tehdä myös viihdyttäviä tarinoita. Uh, tarkoittaako tämä sitä että tavoitteeni ovat ”ole hyvä kaikessa”? : I

5. Mistä saat inspiraatiosi?
Saanko postata tähän winampin soittolistani? Pidän musiikista ja se inspiroi minua, mutta ei ehkä tavalla jolla monet muut inspiroituvat – en varsinaisesti saa mitään kiksejä lyriikoista, vaan se musiikki ja en osaa selittää tätä joten jätän sen tähän. Jotkin ihmiset näkevät mielenkiintoisia unia, mutta itse näen niin höhliä unia ettei niistä oikein saa mitään irti – vain yhdessä projektissani on näkemälläni unella ollut iso inspiraatiomerkitys. Luen mielelläni muita sarjakuvia, kirjoja tai vaikka wikipediaa, pelaan videopelejä ja muuta sellaista. Also TvTropes. Minusta se, että piirtää vain asioita jotka ”mulla on päässä” on aika huono käytäntö, koska mistä ne ideat sinne päähän tulevat, jos eivät ulkopuolisesta maailmasta.

6. Mikä on sinulle tärkeintä sarjakuvan piirtämisessä ja piirtämisessä noin yleensäkin?
Oh dear. Nämä kysymykset ovat vaikeita. I… minä en tiedä. Minä haluan. Tehdä mielenkiintoisia hahmoja. Joista ihmiset pitävät. Se on tärkeää. Minä haluan mielenkiintoisia tarinoita. Ei mitään Divina Commediaa joka tarvitsee 500 sivun esseen mukaansa jotta tajuaa mitä tapahtuu, vain jotain mielenkiintoista ja viihdyttävää. Minä… minä… 😦 en tiedä.

7. Miten olet itse hyötynyt piirtäessäsi?
No olisin voinut vaikka käyttää ne piirtovälineisiin haaskaamani rahat johonkin vähemmän hyödylliseen! En tiedä. Että voisin sanoa mitä olen hyötynyt, minun pitäisi voida kuvitella millaista eloni olisi ilman piirtämistä ja sitä en voi tehdä. Se mikä minua piirtämisessä vaivaa on se, että ihmiset jotenkin kuvittelevat että olen 1) sen seurauksena hyvä kaikessa kuvataiteessa öljyväreistä vektorigrafiikkaan ja tilataideteoksiin, ja vaikka se tietysti on hyvä tavoite täytyy vain sanoa että nope.avi ja 2) sen seurauksena minulle voi nakittaa kaikki piirtoprojektit koska tietty vain tykkään siitä ja luon hyviä ideoita sormia napsauttamalla.

8. Milloin aloitit piirtämisen yleisesti? Kuka/mikä innoitti sinua?
<Insert ”OLEN AINA PIIRTÄNYT”> Jos mennään IHAN fiksuun alkuun, piirsin joskus itseasissa… Disneyn inspaamia anthroja. Sitä ennen piirsin sellaista perusraapustelua, mitä kakarat nyt sitten tapaavat piirtää. Minulla on muuten yhä vihollinen näitä anthroabominationeita jossain tallessa ja ei, ette saa nähdä niitä. Varsinainen piirtämispiirtäminen saattoi lähteä aluksi HOPIANUOLESTA mutta lopetin riipusteluraapustelun ja aloin ottamaan asian vähän fiksummin vasta kun aloin Final Fantasy -tardiksi. Yes. Tetsuya Nomura oli KOVA JUTTU silloin joskus. BELTSBELTSBELTSZIPPERZIPPERSZIPPERS. Sitten tapahtui Hirohiko Araki ja tajusin täyteläisten huulien kauneuden.

9. Tulevaisuuden tavoitteet?
*shrug* Olla parempi? Saada lisää lukijoita? Tulla paremmaksi? En elättele toistaiseksi mitään julkaisu- tms. haaveita, sillä en esimerkiksi koe olevani tarpeeksi hyvä moiseen. Ehkä sitten parin vuoden kuluttua? Tällä hetkellä tavoitteeni on mennä eteenpäin ja katsoa, mitä sitten tapahtuu.

10. Missä koet olevasi huono? Entä hyvä?
Oh dear. Olen huono mm. perspektiivissä, toimivassa dynamiikassa ja ympäristöjen piirtämisessä. Ja käsien piirtämisessä. Joskus toivon, että voisin piirtää kaikille ihmisille lapaset. Minä, however, olen päättänyt että opin kyllä paremmaksi. PAREMMAKSI I SAY. Sen sijaan koen olevani hyvä huulten piirtämisessä. Se on ihan jees.

    11. Mitä mieltä olet netissä leviävistä Hopeanuoli – halpakopioista?
Me oikeasti emme ala puhua tästä. Oikeasti minä tiedän mitä sinä haluat ja minä kieltäydyn antamasta sitä sinulle! Muahahha.

12. Entä nettisarjakuvien tarjonnasta yleisesti?
Emmekä tästä. Minä tiedän, että ihmiset rakastavat sitä kun ranttaan jostain mutta c’mon 😀 jokaisella on imho oikeus julkaista nettisarjakuvia miten haluavat, mutta toivoisin että ihmisillä olisi jonkinlaista quality controllia itsensä suhteen. En tarkoita että vain ~täydelliset~ asiat saa julkaista, mutta kun joskus näkee että ihmiset eivät edes yrittäneet. Kaikilla ei tietenkään ole sellaista ~intohimoa~ tai jotain piirtää sarjakuvaa, mutta ei kukaan pakota ketään piirtämään sarjakuvaa ja jos itse pitää projektistaan, miksi sen ei halua toimivan edes suht. hyvin??? If it’s worth doing, it’s worth doing well. Anyway on olemassa hyviä sarjakuvia ja on olemassa huonoja sarjakuvia. Kyllä ne sieltä toisistaan erottuvat.

13. Jokin itsellesi tärkeä “neuvo” koskien piirtämistä?
Jos oikeasti pidät piirtämisestä, niin älä välitä vaikka joku käskisi lopettaa.

 

Ja ettei tärkeää unohtuisi, vierailkaa ihmeessä Meon sivuilla, Chaos X:ssä!

Hant – Demoneja ja huumoria

1. Kerro ensin jotain itsestäsi, kuka oikein olet?

Hei vaan kaikille, nettinimeni on Hant, olen 19 vuotta ja asustelen Itä-Suomessa.
Pidän piirtämisestä, lukemisesta, musiikin (pääasiallisesti ruokavalioni koostuu metallista.) kuuntelusta ja eläimistä. Värittelen sarjakuvaa ja kuvia tietokoneella, mutta omistan myös promarker ja copic tusseja plus ynnä perinteiset puu- ja vesivärit, niilläkin tulee leikittyä.
Minulla on kaksi kissaa, jotka karvaavat kaikki mustat vaatteeni. Eikä minulla juuri ole muita kuin mustia vaatteita.

2. Kirjoita esittely sarjakuvastasi ja kerro omia ajatuksiasi siitä.

Portal VIII:n maailmaan kuuluu kahdeksan ulottuvuutta, joista kaikki ovat keskenään hieman erilaisia, mutta myös samanlaisia, pää focus on kahdeksannen maailman “demonien” ja viidennen maailman ihmisten suhteessa toisiinsa, sekä päähenkilöiden elämissä.

Projekti etenee suht hitaasti, mutta olen jo sen verran kiintynyt siihen etten voi kuvitellakaan jättäväni sitä kesken. Portal VIII:n piirrostyyli, tai lähinnä “taito” muuttuu paljon sivujen lisääntyessä, mistä minulla on melko ristiriitaisia tunteita, varsinkin alkupään nyt jo melko hirvittäviltä tuntuvien sivujen kohdalla, mutta toisaalta ei kaduta, näkyy ainakin vähän kehitystä.
Tykkään sarjakuvan hahmojen piirtämisestä, manga-tyylin vaikutteiden mukaisesti piirrän isoja silmiä ja toisinaan aika hullunkurisiakin hiustyylejä. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus päästä piirtämään kunnon (lue: “jonkunmoista”) shonen-meininkiä, mutta se on vielä edessäpäin.

3. Mistä sait alunperin idean Portal VIII -sarjakuvaan?

Portal VIII syntyi lähes vahingossa sen jälkeen, kun olin laittanut edellisen projektini “Harhailijan” epäviralliselle “uudelleen suunnittelu”-tauolle. Periaatteessa kyseessä on lähes sama sarjakuva, tai melkein jatko-osa, mutta pyrin luomaan irrallisen kokonaisuuden, ettei lukijan tarvitsisi tulla minulta kyselemään erikseen. Myöhemmin Portal on lähtenyt itsenäistymään omaksi sarjakuvakseen. Haluan Portal VIII sarjakuvalla myös vähän miettiä esimerkiksi sitä, mikä tekee demonista demonin, ja mitä demonit ylipäänsä ovat.

4. Milloin aloitit piirtoharrastuksesi ja kuinka kauan olet piirtänyt sarjakuvia?

Olen pitänyt piirtelystä aina, mutta ala-asteen lopussa/yläasteen alussa siitä taisi tulla ihan harrastus, silloin myös taitoni alkoivat kehittyä. Hmm, sarjakuvia on tullut piirreltyä aika pitkään, mutta P8 oli ensimmäinen netissä julkaistu. Pienempänä piirtelin sarjiksia mm. Eläimistä, pokémoneista, lohikäärmeistä, DragonballZ:stä ja omista otuksistani. Lähinnä yksittäisiä strippejä, sen takia pitkän sarjakuvan aloittaminen ja piirtäminen oli minulle todella haastavaa, ja noh, onhan se vähän edelleen, mutta sekös meikäläistä estäisi.
Nettisarjakuvaa on tullut piirreltyä reilusti päälle kolme vuotta.

5. Sarjakuvasi hahmot ovat suurimmaksi osaksi demoneja. Mikä innoitti sinua piirtämään juuri niitä?

Animaatio nimeltä DragonballZ oli suurin vaikuttaja lapsuudessani, ja sen kaikki erilaiset hahmot auttoivat kehittelemään mitä kummallisempia sarjakuvahahmoja. Toinen suuri tekijä oli perinteinen mytologia ja erityisesti kristillinen demonologia, jota tuli ahmittua ehkä vähän liian nuorena kun demonit ovat aina ja pitkään olleet minusta mielenkiintoisia ja “kivoja”. Demoneja ei myöskään ole määritelty turhan tarkkaan ja sain kehitellä hahmoista juuri sellaisia kuin huvitti, tuntui, että ihmisten perimä/ulkonäkö oli vain liian rajoitettua sarjakuva hahmoille. Harvoin hahmoni perustuvat kuitenkaan varsinaisiin kristillisen demonologian otuksiin, viittauksia tai joitakin yksityiskohtia löytyy toisinaan. 🙂

6. Mistä saat ideasi sarjakuviin ja hahmoihin?

Fantasia elokuvat ja kirjallisuus sekä edellä mainittu mytologia ovat antaneet lisämausteita tarinaan, muuten poimin kaikenlaisia asioita lähinnä arkielämästä ja toisinaan välillä ystäväpiiristäni, monissa hahmoissani on myös joitakin minulta “perittyjä” piirteitä. Meikäläisellä ei koskaan ole oikeastaan ollut vaikeuksia keksiä hahmoja, suuri osa hahmoista tuli keksittyä n. Siinä 11-vuotiaana ja siitä tämä kehittely sitten lähti.

7.  Oliko Norbertista alunperin tarkoitus tulla yhtä koominen hahmo, mitä se nyt on? : D

Norbertin hahmo oli esim. sarjakuvan alussa tilanteesta johtuen vakavamman oloinen, mutta todellisuudessa Norppa on rento tyyppi, aika usein vähän äksyilevä, muttei aina niin vakava, kuin mitä ehkä naamasta voisi päätellä. Ulkona asioista se on ollut kyllä aina… Eli kyllä, Norbert on melkeinpä tahattoman koominen tyyppi!

8. Teetkö koskaan ”taustatutkimuksia” sarjakuvaasi ajatellen?

Teen minä toisinaan, yksi ulottuvuuksista on “teemaltaan” keskiaikainen, joten varsinkin siihen on tarvinnut tutkiskella, onneksi satun pitämään historiasta. Toiseen ulottuvuuteen olen taas kaatanut kunnolla sekaan esimerkiksi suomalaista mytologiaa, tätä varten otan myös välillä kuvia erilaisista ympäristöistä.
Sarjakuvan juonen käänteet ja silloinen suunnittelun aloittelu pohjautui pitkälti siihen, mitä jo tiesin, mutta toki minä jatkan tutkimista, teen muutoksia ja oikaisuja, ei tarvitse olla kaikkitietävä tehdäkseen sarjakuvaa, on ehkä jopa hauskempaa oppia siinä “matkan varrella” kaikenlaista uutta.

9. Mitkä/ketkä ovat suurimmat innoittajasi?

Akira Toriyama (Dragonball, etc.), Seishi Kishimoto (666 Satan), Mike Mignola (Hellboy) ja Yoshihiro Togashi (Yu Yu Hakusho) ovat sarjakuvillaan innoittaneet minua ja olen muutenkin nauttinut edellämainituista sarjoista, varsinkin kun Seishin Beelzebub oikeasti muistutti Dictionnaire Infernalin piirrosta, siitäkös vasta innostuin.
Ei-sarjakuva-piirtäjä innoittajista mainittakoon Martti Haavio, Kalevala ja Anton LaVey.

10. Millaisia sarjakuvia itse luet vai luetko ollenkaan?

Edellä mainitut sarjakuvat ovat minulle todella rakkaita. Luen paljon japanilaista manga sarjakuvaa, pidän toiminnasta, öh, demoneista ja

11. Oletko perehtynyt nettisarjakuviin ja jos olet, mitkä ovat suosikkisi?

Pidän netti sarjakuvista, tosin enimmäkseen pyörin suomalaisilla sivuilla, tuntuu siltä, että koska kyseessä on joku toinen suomalainen ja nettisarjakuvan piirtäjä, ollaan tavallaan samalla viivalla. 😀
Yhteen aikaan selasin mm. Erilaisia listauksia ja mm. Netsarlin listaamissa sarjoissa ovat harvasse ne, joita en olisi vähintään edes klikannut.

Pidän mm. Jetronic nimisestä nettisarjakuvasta, tekijöinä ovat Siarra Fenris ja Takashi -nimimerkkien takana toimivat henkilöt. Sarjakuva väritys sai minutkin kokeilemaan värillistä toteutusmuotoa ja pidän hahmokaartista, minulla on monta suosikkia.
Muita suosikkejani ovat esimerkiksi Little Story, Testudo, Genesis, Kissa ja monta muuta, nyt ehkä jo lopetettuja tai kesken jääneitä nettisarjakuva projekteja, mitä minulla oli tapana seurailla.
Pidän myös amerikkalaisesta strippikokoelmasta Satan’s Salvation.
Meikäläinen tykkää myös lueskella sarjakuvablogeja!

12. Tulevaisuuden tavoitteesi?

Tasapainottaa alkavat yliopisto-opiskelut niin, että aikaa jää myös piirtämiseen ja sarjakuvan tekemiseen, ynnä muuhun mukavaan. “Hitaasti, mutta varmasti” -tulee varmaan olemaan mottoni koskien esim. kotisivujeni päivityksiä (tai tutkintoani……)

13. Kerro vielä jokin ”neuvo” koskien piirtämistä?

Minusta parhainta jälkeä saa, kun ottaa rennosti, jos välillä vaikka tuntuisikin siltä, ettei paperille tule mitään järkevää, ei sattumanvaraisessa tuhertelussa ja töhertelyssäkään mitään pahaa ole, siinä piirtäjä tavallaan “lähtee käyntiin” ja kohta jaksaa työstää suurempaakin projektia, omalla kohdalla ainakin auttaa siihen, jos “ei juuri nyt inspaa”. 😀

***

Vierailkaa vielä Hantin kotisivuilla!

”Sit, watch and learn”

Tämä kirjoitus on alunperin lähtöisin Moonien blogista ja sillä ei ole mitään tekemistä blogimme kanssa.

Silti kysyimme, saisimmeko mahdollisesti lupaa julkaista hänen kirjoituksensa täällä, sillä teksti oli hyvin mielenkiintoinen ja samalla myös hyvin ohjeistava.

Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Kiitos, että saimme julkaista tämän merkinnän myös täällä!

***

Nythän on niin, että minulla on muuan erittäin lahjakas ystävä, jonka taiteellista voittokulkua olen seurannut aitiopaikalta vuodesta 2003. Kyseessä on tietysti sarjakuvapiirtäjä Marja Siira.Olen oppinut näiden vuosien aikana häntä katsomalla paljon siitä, miten (sarjakuva)taiteen saralla menestytään. Menestyneiltä taiteilijoilta pyydetään usein ohjeita siihen, miten aloittelijan kannattaa toimia. Olen kuullut tällaisia ohjeita usein, siis lähinnä muiden kuin Marjan antamana, ja uskoisin tietäväni jo näiden neuvojen yleisimmät kliseet. Koska olen havainnut niiden olevan hienoisesti ristiriidassa sen kanssa, mikä on oma arvioni Marjan menestymisen salaisuuksista, aion nyt kertoa mitä olen oppinut. Asiat joita aion kirjoittaa eivät siis ole ohjeita, joita Marja itse on antanut; eivät välttämättä edes ohjeita, joita arvelen että hän kysyttäessä antaisi. Kyseessä on oma tulkintani hänen menestymisestään, analyysi niistä ominaisuuksista ja taidoista, jotka olen hänessä havainnut ja joiden arvelen olleen ratkaisevassa asemassa. Nämä ominaisuudet ja taidot ovat jaettavissa karkeasti kolmeen osaan, ja ne pätevät lähinnä sarjakuvapiirustuksen kontekstissa, mutta on mahdollista että niitä voi soveltaa taiteen tekemiseen ylipäätään. En ole siitä kuitenkaan varma, koska en tiedä tarpeeksi siitä mitä muiden taiteenmuotojen tekeminen vaatii arvioidakseni mihin kaikkeen nämä havaintoni soveltuvat. Pitäydytään siis pääasiassa siinä sarjakuvan tekemisessä.

1. Lahjakkuus. Aloitan lahjakkuuden olemuksesta ja roolista, koska siihen liittyy kaikista oleellisin ristiriita joka omien käsitysteni ja usein annettujen neuvojen välillä vallitsee. Tavallisimpia ohjeita mitä mestareilta kuulee on se, että pitää harjoitella ahkerasti. Heiltä suorastaan odotetaan sellaista lupausta, että jos vain on päättäväinen ja harjoittelee ahkerasti, melkeinpä kuka hyvänsä voi päästä huipulle. Mitä sarjakuvapiirustukseen tulee, olen eri mieltä. Parhaat asiat mitä Marja osaa liittyvät minusta siihen kuka hän on eikä siihen mitä hän on opetellut, enkä usko hetkeäkään että ihan kenestä tahansa on vastaavaan. Kaikkien ei kerta kaikkiaan hyödyttäisi yrittää, niin julmalta kuin se kuulostaakin. En väitä, etteikö harjoittelusta olisi mitään hyötyä, jos on oikeanlaisia lahjoja. Väitän, että harjoittelu lähinnä vain jalostaa niitä ominaisuuksia ja taipumuksia, joita on jo valmiiksi.

Se, mitä lahjakkuudella tarkoitetaan, on aika mutkikas kysymys. Tarkoitan sillä itse tässä yhteydessä yksinkertaisesti kaikkia sellaisia ja vain sellaisia kykyjä, joita on äärimmäisen hankalaa tai mahdotonta saavuttaa harjoittelemalla. En ota kantaa siihen onko tämä oikea määritelmä lahjakkuudelle, koska sen ruotiminen on tässä yhteydessä jokseenkin pakko sivuuttaa jotta saan asiani sanotuksi. En myöskään väitä tietäväni, mitkä kyvyt ovat lahjakkuutta tarkoittamassani merkityksessä ja mitkä eivät, enkä tiedä, tulisiko minun käyttää lahjakkuuden tilalla jotain toista sanaa. Esimerkkejä siitä, mitä itse arvelen lahjakkuudeksi, voin toki antaa. Tällaisia ovat esimerkiksi rytmitaju, sävelkorva, huumorintaju, avaruudellinen hahmottaminen, päättelykyky ja tunneäly. En ole varma siitä, tulisiko tällaisia kykyjä pitää sellaisina joita joillakin ihmisillä ei ole missään määrin, vai pikemminkin jatkumoina eli kykyinä joita kaikilla on ja joissa ilmenee vain aste-eroja. Sekään ei kuitenkaan ole tässä yhteydessä kovin relevantti kysymys, koska kumpi tahansa käsitys pitääkin paikkansa, se vaikuttaa vain siihen miten minun tulisi muotoilla se mitä väitän. Jos lahjat ovat kykyjä joita kaikilla ei ole, väitän että harjoittelu voi tuoda menestystä vain niille joilla lahjoja on. Jos lahjat taas ovat jatkumoita, väitän että vaaditaan tietty kapasiteetti ennen kuin harjoittelulla saadaan aikaan tarpeeksi hyviä tuloksia.

Olen siis sitä mieltä, että menestyäkseen sarjakuvataiteilijana täytyy olla edes jonkinlaisia lahjoja. Sillä ei ole niin suurta väliä, mitä lahjoja tarkalleen ottaen. Vaikuttaa siltä, että mahdollisia lahjakkuuden muotoja on valtava määrä, enkä pidä mahdottomana sitäkään, että niitä on olemassa yhtä monta kuin on lahjakkaita yksilöitäkin. Mitä Marjaan tulee, olen kiinnittänyt huomioni etenkin hänen tunneälyynsä. Marja osaa luoda vivahteikkaita inhimillisiä hahmoja ja kiehtovaa vuorovaikutusta niiden välille, ja lisäksi vielä eläytyä tähän kokonaisuuteen niin onnistuneesti, että pystyy välittämään sen lukijalle kaikessa rikkaudessaan. Hän ei ole erityisesti opetellut tätä missään. Hän ei ole päntännyt ulkoa mitään listoja siitä, mitä ominaisuuksia on oltava hyvällä hahmolla, hän ei ole opetellut mitään kikka kakkosia siihen miten lukijalle välitetään tunteita ja niin edelleen. Uskon siis, että harjoittelu ei välttämättä tee mestaria. Se ei ainakaan takaa mitään.

Mistä sitten voi tietää, kenellä on tarpeeksi lahjoja siihen että kannattaa yrittää? Helvetin hyvä kysymys.

2. Motivaatio. On sanottu, että poliitikon tärkein ominaisuus on kyky tulla valituksi. Samassa hengessä voisi sanoa, että taiteilijan tärkein ominaisuus on kyky saada jotakin aikaan konkreettisesti. Kun kyseessä on vuosia kestävä sarjakuvaprojekti jota tehdään omalla ajalla ja kustannuksella, tarvittavan motivaation määrä on melkoinen. Tässä onnistuakseen pitää hallita jotakin sellaista, mitä pidän mielenkiintoisena paradoksina. Nimittäin pystyäkseen tekemään sellaista taidetta jota sarjakuva on, tulee olla luova, vilpitön, ennakkoluuloton ja välitön kuin lapsi; tulee osata leikkiä. Mutta jaksaakseen ylläpitää tätä leikkiä vuodesta toiseen siitä täytyy samaan aikaan tehdä työtä. Jos ei osaa leikkiä, luovuus ja uskallus tyrehtyy. Jos ei osaa työskennellä, leikki ei siirry omasta mielikuvituksesta paperille. Tämä paradoksi täytyy ratkaista jollakin tavalla. Henkilökohtaisesti taidan itse kärsiä tällä hetkellä omien projektieni kanssa siitä, etten osaa leikkiä silloin kun alan työskennellä, enkä käsitä miten Marja tässä onnistuu.

3. Itsevarmuus. Jos tahtoo saada aikaan jotain sellaista mitä kehtaa tehdä ja ehkä jopa näyttää, ei saa kuunnella kaikkia eikä varsinkaan koko ajan. Marja ei juurikaan kuuntele. Hän tietää mitä haluaa tehdä ja pitää tätä halua oikeutuksena tehdä. Hän käsikirjoittaa tietoisesti tarinoihinsa kliseitä. Hän piirtää sitä mitä haluaa piirtää eikä sitä mitä olettaa muiden haluavan nähdä. Hän julkaisee asioita, joihin hän tiedostaa sisältyvän virheitä. Hän kokeilee erilaisia tapoja tehdä, mutta vain jos se sattuu huvittamaan. Hän kritisoi avoimesti vallalla olevia käsityksiä, jos huomaa pärjäävänsä ilman niitä. Onko tämä kaikki tehnyt hänestä jotenkin huonon taiteilijan? Tuskinpa vaan. Päin vastoin, hän on selvinnyt sekä omista että muiden vaatimuksista säilyttämällä työhönsä rennon, itsevarman ja vilpittömän otteen; paradoksaalisesti voisi todeta, että hän menestyy, koska hänellä ei ole kunnianhimoa. Itse asiassa nyt kun mietin, niiden seitsemän ja puolen vuoden aikana jotka olen hänet tuntenut en muista hänen kertaakaan istuneen alas ja toteavan, että nytpä harjoittelen piirtämistä. Hän vain piirtää, ja luottaa siihen että taito kyllä karttuu ajan myötä. Ja siihen, että piirtää saa sitä odotellessakin. Hän ei myöskään oleta, että kenellä tahansa muulla ihmisellä on häntä paremmat valmiudet arvioida hänen työtään, eikä siis erityisemmin pyytele kritiikkiä. Hän on säilyttänyt kosketuksen omaan tapaansa tehdä muistamalla, että annettu kritiikki kertoo usein enemmän kritiikin antajasta kuin kritiikin kohteesta. Tuloksena on itselleen uskollinen taiteilija, joka ei ole tukahduttanut motivaatiotaan liiallisella epävarmuudella siitä mikä on riittävän hyvää.

Tiivistettynä haluan siis kehoittaa hienoiseen skeptisyyteen, kun teille luvataan menestystä pelkällä ahkeruudella ja nöyryydellä. Lieneeköhän sattumaa, että nuo kaksi taitavat olla arvostetuimmat luonteenpiirteet perinteisessä suomalaisessa kulttuurissa? Se kulttuuri ei kyllä tiennyt sarjakuvasta mitään.

Croquis pakottaa keskittymään olennaiseen

Jatkuvasti törmää kehoitukseen opetella piirtämään sitä mitä oikeasti näkee, eikä vain sitä mitä luulee näkevänsä. Järkeviä sanoja, mutta joskus järkevien sanojen kokonaisvaltainen sisäistäminen on yllättävän vaikeaa. Omin nokkineen piirtämisen harjoitteleminen voi tuntua hankalalta. Mistä sitä pitäisi edes aloittaa? Mistä olisi oikeasti hyötyä?

Croquis on hyvä ja helppo tapa harjoitella piirtämistä ihan vain kotioloissa. Monelle croquisin piirtäminen on tuttua, jos on vähääkään opiskellut taidetta esim. työväenopistossa/kansalaisopistossa/lukiossa/yms.  Croquista voi kuitenkin helposti piirtää myös ilman opettajan ohjausta. Käytännössä croquista voikin piirtää missä tahansa, missä on ihmisiä – tai miksei vaikka koiria, kissoja, hevosia, yms. Mallien lisäksi tarvitaan paperia, jokin piirrin ja mahdollisesti kello tai matkapuhelin, millä voi halutessaan ottaa aikaa.

Croquis-piirtämisenä tarkoitus ei ole tehdä realistisia, yksityiskohtaisia piirustuksia. Croquisit saavat näyttää rumilta tai oudoilta, tärkeintä on, että piirtäjä on itse nauttinut niiden piirtämisestä ja oppii jotain. Piirustukset on kirjoittajan tekeleitä keväältä 2011.

Sana croquis tulee ranskankielen sanasta croquer jonka merkitys on ”piirtää pikaisesti”. Siitä croquis-piirustuksessa onkin pohjimmiltaan kyse. Yksinkertaisesti sanottuna croquis on nopeaa mallista piirtämistä. Tarkoituksena ei ole taltioida realistisesti mallia paperille pienintä yksityiskohtaa myöten; croquis-piirustuksessa tarkoituksena on yksityiskohtien sijasta tallentaa paperille mallin hahmo, asento ja mahdollisesti myös liikkeen tuntua. Usein croquisia piirretään lyhyissä ”sessioissa”, eli yhtä kuvaa saa työstää 1-10 minuuttia, kunnes malli vaihtaa taas asentoa ja aloitetaan uuden luonnoksen piirtäminen. Koska yhteen piirustukseen käytetään niin vähän aikaa, usein tehdäänkin useita kymmeniä piirustuksia peräkkäin.

Croquis-piirtäminen onkin paikallaan erityisesti silloin, jos tuntuu että piirtämien hahmojen asennot jäävät usein jollain tapaa tönköiksi. Koska croquisissa piirustusaikaa on niin vähän, piirtäessä pitää osata keskittyä olennaiseen; sen sijasta että pipertäisiä yhtä silmää tuntikausia, sillä nyt tärkeää onkin vain saada koko hahmo vangittua paperille.
Toki croquisia on hyvä harjoitella, vaikka tönkköys ei vaivaisikaan omia piirustuksia. Moni taiteilija piirtää croquis-piirustuksia ns. ”lämmittelynä”, sillä nopea croquis-piirtäminen rentouttaa käden ja kymmenen croquisin jälkeen ranne toimii jo paljon sutjakkaammin kuin jos lähtisi piirtämään ns. ”kylmiltään”.

Croquisia voi piirtää missä vaan. Nämä luonnokset ovat tekijän luonnsokirjasta syksyltä 2010 ja ne on piirretty koulun oleskelutiloissa hyppytunnin aikana.

Moni aloitteleva piirtäjä tuntuu pelkävään croquisin piirtämistä omalla vapaa-ajallaan, ilman kenenkään ohjausta. Pelko on kuitenkin täysin turhaa; croquisia voi piirtää kuka tahansa ja missä tahansa. Croquisia voi piirtää esimerkiksi istuessaan bussissa, jolloin voi piirtää nopeasti vaihtuvia maisemia tai bussipysäkillä seisovia ihmisiä. Junassa voi piirtää nopeita luonnoksia kanssamatkustajista, ja kahvilassa voi piirtää muita asiakkaita. Jos koulussa on tylsää, niin tappavan tylsän tunnin voi ottaa hyötykäyttöön ja kuluttaa aikansa piirtämällä croquisia opettajasta ja muista oppilaista. Kun croquisia piirtää tällä tavalla ”salaa”, kelloakaan ei tarvitse; usein ihmisillä on tapana liikkua vähän väliä jos he eivät tiedä olevansa malleina, joten aikaa yhteen luonnokseen ei ole mahdollista käyttää kovinkaan kauan.

Ei pidä myöskään lannistua, jos ensimmäiset croquisit näyttävät kauheilta. Siltä ne aina näyttävät. Kestää aikansa päästä croquisin vaatimaan nopeaan piirustustahtiin ja oppia kiinnittämään huomiota siihen olennaiseen. Croquis-piirtämisen tarkoituksena ei olekaan tuottaa hienoja luonnoksia kaiken kansan pällisteltäväksi, vaan yksinkertaisesti toimia harjoituksena itse piirtäjälle.

(Lisävinkki: kun ”tavallinen” croquis alkaa kyllästyttää, hauskuutta voi lisätä käyttämällä erikoisempia papereita tai piirtimiä. Croquisia voi piirtää myös sillä ”väärällä” kädellä, silmät kiinni, katsomatta paperiin, nostamalla kynää kertaakaan paperista… Vain mielikuvitus on rajana!)

Testudo – avaruusasemalla tapahtuu kummia

Arvostelun kirjoittaja pitää kannesta, sillä kirjoittaja pitää kohtalokkaista naisista

TESTUDO

Genre: Sci-fi, kauhu
Suositusikäraja: K-15
Tekijä: Eyeless1703 / Hannele Kurronen
Pituus: 30 sivua (kesken)

Testudo on scifi- & kauhu-sarjakuva, jonka takaa löytyy nimimerkki Eyeless1703. Synopsiksessa kerrotaan sarjakuvan tapahtumapaikaksi Queenie III-niminen vankeinsiirtoalus, jonka pieneen miehistöön kuuluvat Modo-niminen ihmiskapteeni, Shaula-kokki (jonka kanssa Modolla on ilmiselvästi jonkinlaista säätöä), Grimm-niminen sekarotuinen mekaanikko, monitoiminainen Tiya sekä lääkintämiehen tointa hoitava Hacket, joka on verhonnut koko päänsä jonkin sortin hengitysmaskihuppusysteemillä. Tätä arvostelua kirjoittaessa sarjakuvaa on julkaistu 30 sivua ja ikäsuositus on K15.

Ensimmäiseksi Testudo erottuu edukseen suomalaisesta nettisarjakuvatarjonnasta Eyelessin tyylin puolesta – suurin osa nettisarjakuvista kun on enemmän tai vähemmän manga-vaikutteista, mutta Eyelessin kohdalla ei ole vaikea arvata onko vaikutteet saatu Marvellin vai Arina Tanemuran tuotannosta. Sarjakuva on myös väritetty kauniisti ja itseäni miellyttää varsinkin se miten käsin tehdyltä jälki näyttää. Värimaailma tukee onnistuneesti sarjakuvan tapahtumia. Alussa, kun kaikki vaikuttaa vielä varsin viattomalta ja harmittomalta, värit ovat selkeästi lämpimämmät, voimakkaammat ja, no, värikkäämmät. Sitten kun siirrytään Queenielle niin väritkin latistuvat, mutta eivät kuitenkaan täysin harmaasävyisiksi. Värit on siis onnistuneesti valjastettu itse tarinan tukijaksi!

Käsintehtyä vaikutelmaa syö kuitenkin tietokoneella jälkeen päin lisätyt tekstit, sillä valmisfontti tuntuu todella tönköltä ja persoonattomalta Eyelessin oman kynänjäljen rinnalla… Käsin tekstaaminen kunniaan!

Olenko se minä, vai onko Shaulalla ja Modolla jotain säätöä?!

Eyelessin länsimaalaisvaikutteisessa tyylissä on kuitenkin ajoittain myös kompastumisia. Piirtäjän helmasynti tuntuu olevan suhteettoman suuret päät. Välillä tuntuu myös siltä, ettei anatomia olekaan ihan niin hyvin hallussa kuin mitä tyylittely vaatisi. (Esimerkiksi sarjakuvan uusimmilla sivuilla Tiyan kasvonpiirteet ovat muuttuneet entistäkin tyylitellymmiksi ja nenä sen kun vain kyömistyy sivu sivulta… Välillä lopputulos näyttää luonnottomalta ja saa miettimään, kuinka iso osa jäljestä on muualta opittua ja mikä itse tutkittua?)

Sarjakuvan hahmodesignit ovat siinä mielessä onnistuneita, että miehistön jäsenet todellakin tunnistaa toisistaan. Eläimellisemmät ja ihmismäisemmät hahmot istuvat myös hyvin samaan sarjakuvaan ja piirtäjä on selkeästi molempien hahmotyyppien piirtämisessä samalla tasolla. Pidän myös siitä että hahmojen vaatteet on pidetty varsin neutraaleina, sillä hahmojen kasvoissa ja muussa anatomiassa onkin paljon enemmän erikoisia yksityiskohtia. Esimerkiksi Grimmillä näyttäisi olevan kahden käden sijasta neljä kättä. Toisaalta mielessä herää kysymys, mikä funktio neljällä kädellä on – varsinkin kun myöhemmin sarjakuvassa näyttäisi siltä että myös usealla sivuhahmolla on kahden sijasta neljä kättä.

Tästä voisikin hypätä sujuvasti kerrontaan. 😀

Eyelessin länsimaalaisvaikutteet näkyvät myös tarinankerronnan saralla. (Tosin enemmistö nettisarjakuvista on varsin länsimaalaisia juonen kuljetuksen ja ruutujakojensa puolesta, mikä ei siis sinänsä ole ihmeellistä.) Toisaalta tarinankerronta sopii yhteen itse kuvituksen kanssa, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että länsimaalaisia sarjakuvia vaivaa usein jonkinlainen tönkköys. Varsinkin dialogien kohdalla. Välillä myös Testudo sortuu tällaiseen tönkköyteen ja länsimaalaiselle (varsinkin yhdysvaltalaiselle) sarjakuvalle tyypillisesti tarinankerronta ei ole kovin hahmolähtöistä.

Tämä kohta sai kirjoittajan nauramaan ääneen...

Itse nautin hahmokemioiden haistelemisesta ja siitä, että hahmon mielen maisemia kuvataan tarkasti ja syvällisesti. Testudossa pääosassa ovat kuitenkin itse tapahtumat, jotka nekin ovat kyllä mielenkiintoisia. On kuitenkin harmi, että 30 sivun aikana itse päähahmokaartiin on ehditty tutustua vain pintapuolisesti. Lukijalle on selvinnyt että Modo on eronnut ja hän on menettäny silmänsä sodassa. Ja että Shaulalla ja Modolla on selkeästi jonkinlaista säätöä. Ja Grimm on rääväsuu joka ei osaa oikein käyttäytyä.

Siihen se sitten jääkin… Itse kaipaisin enemmän hahmojen taustojen ja motiivien valottamista, sillä kaikesta saa kuitenkin sellaisen kuvan, että Eyeless itse kyllä tuntee hahmonsa paremmin kuin hyvin.

Myös sarjakuvan kuvakerronta valitettavasti välillä kärsii tönkköydestä. En voi varmastikaan liikaa painottaa miljöön kuvaamisen tärkeyttä! Testudossa on yksi ainoa valaiseva, hyvä miljöökuva ja se löytyy oikeaoppisesti sarjakuvan ensimmäiseltä sivulta. Miljöötä kannattaa kuvata kuitenkin myös muuallakin kuin sarjakuvan alussa. Voisi sanoa, että miljöökuva on paikallaan aina kun sarjakuvan tapahtumapaikka vaihtuu, tai ainakin kun paikka esiintyy sarjakuvassa ensimmäistä kertaa. Itseäni hämmentää todella paljon, ettei esimerkiksi Queenieta ole kuvattu kertaakaan sarjakuvan aikana kokonaan ja selkeästi ulkoa päin. Nyt jää hämärän peittoon minkä mallinen alus on kyseessä, kuinka suuri se loppujen lopuksi on ja niin pois päin. Myös kohtaus, jossa Queenien miehistö siirtyy Da´ika-planeetalle on sekava ja sekavuus johtuu juuri miljöön kuvauksen puutteesta. Planeetta olisi voitu kuvata kaukaa, tai ainakin matka, jonka miehistö kulki omalta alukseltaan … Sinne missä he nyt ovatkaan. Synopsiksesta käy ilmi että Da´ika on pieni kommuunin omainen avaruusasema, mutta vaikka sarjakuvassa näkyy tärkeän näköisiä tyyppejä univormut päällään, niin tilan tuntua ei ole. Henk. koht. en yhtään hahmota millainen paikka Da´ika on – onko se siis planeetta jolle on rakennettu avaruusasema, onko planeetalla muutakin, vai kattaako avaruusasema koko planeetan pinta-alan? Vai häh?

Sarjakuvasta löytyy myös sitä luvattua kauhua.

Sarjakuvan alusta haluaisin sanoa sen, että ensin pidin sitä todella irrallisena ja outona ja tyhmänä. 😀 Mutta taisinkin nyt tajuta mitä siinä tapahtuu ja olen aika innoissani siitä! Mutta itse olisin pidentänyt alkua hieman, nyt se on liiankin välähdyksenomainen ja toisen sivun tapahtumat ovat varsin epäselvät. Ensimmäisen kolmen ruudun aikana ”kaikki on hyvin” eikä lukija oikein ymmärrä että mitä lapsi kummastelee ja sitten onkin jo jotain mystistä mutaa naamassa. Ymmärrän ettei ole ehkä haluttu esitellä tätä mystistä pahaa lähikuvassa vielä sarjakuvan tässä vaiheessa, mutta hieman hitaammin ja selkeämmin kohtauksen olisi silti voinut viedä läpi.

Mutta ylipäätään Testudo vaikuttaa juonensa puolelta varsin mielenkiintoiselta, varsinkin kun ottaa huomioon että kyseessä on harrastelijanettisarjakuva. 😀 Sarjakuvassa on hienosti onnistuttu saamaan aikaan inhottavan ahdistava ja vastenmielinen tunnelma, mikä on todella harvinaista kun kyseessä on harrastajan voimin tehty sarjakuva. (Ja monet ammattisarjakuvatkin epäonnistuvat yrittäessään piirtää jotain mukamas pelottavaa.) Itseäni ainakin inhottaa todella paljon joku mystinen loinen joka tulee ja kaivautuu sitten uhrinsa navasta ulos… Ynhn ! Toivottavasti Eyeless jaksaa jatkaa puurtamistaan sarjakuvan parissa, sillä vaikka Testudo vaikuttaa omaan makuuni hieman liian toimintapainotteiselta, niin itse lukisin mielelläni tarinan loppuun, sen verran omintakeinen tekele kuitenkin suomalaisen nettisarjakuvan piirissä.

Sarjakuvaa pääsee lukemaan täältä!

Tämä, jos jokin, on hämmentävää!

Teksti: Sofia Sotavalta
Artikkelin kuvat: Eyeless1703/Hannele Kurronen

Toiveita & ehdotuksia?

No niin ihmiset!

Kuten on jo muutaman kerran jossakin mainittu, ääntä kuuluville 😉

Tarvitsemme lisää aiheita kirjoitettavaksi ja nyt teillä olisi oikeus, ihan tosi, ehdottaa toiveitanne artikkeleista, haastateltavista, sarjakuva esittelyistä ja mahdollisesti ilmoittaa oma sarjakuvasi esittelyyn ja/tai arvosteltavaksi.

 

Vaikka meillä on hyvät ja osaavat kirjoittajat, tyhjästä on silti paha nyhjäistä.

 

Myös lahjoitettuja artikkeleita vastaanotetaan mieluusti osoitteeseen getinspiredblogi@gmail.com

5 kehittävää vinkkiä sarjakuvailuun

Viisi vinkkiä, joilla sarjakuvan piirtämisestä voi tehdä vähän vähemmän raastavan prosessin.

1. Opettele piirtämään
Oli sarjakuvasi hahmo eläin tai ihminen, anatomian opettelu on äärimmäisen hyödyllistä, jouduthan sentään piirtämään hahmojasi kymmeniä, satoja ja jopa tuhansia kertoja uudelleen ja uudelleen! Kun tunnet kohteesi läpikotaisin, sen piirtäminen eri kuvakulmista ja perspektiivistä käy huomattavan paljon helpommin kuin jos tietosi olisivat vähäiset ja puutteelliset. Näin ehkäiset myös piirtämiseen turhautumista, sillä pääset itseäsikin miellyttävään lopputulokseen nopeammin.

Anatomian opettelu ei tarkoita realistiseen piirtämiseen siirtymistä. Voit yhä edelleen tyylitellä haluamallasi tavalla, kunhan harjoitellessasi jaksat piirtää mahdollisimman realistisesti mallin mukaan.

2. Kokoa itsellesi referenssikirjasto
Kaikkea ei tarvitse osata piirtää ulkomuistista. Pohdi etukäteen, millaisia hahmoja, esineitä, ympäristöjä jne. joudut sarjakuvaasi piirtämään ja kokoa niistä itsellesi kokoelma mallikuvia ja muuta tietoa, jotka helpottavat niiden piirtämistä. Se, keräätkö kuvia/tietoa digitaalisesti tai paperilla, kannattaa valita sen mukaan, missä sarjakuvaasi piirrät, jotta kokoelma olisi jatkuvasti helposti saatavilla.

Jos mahdollista, älä luota pelkkiin valokuviin, vaan hae myös omakohtaisia kokemuksia. Jos haluat piirtää metsää, tee retki lähimetsään. Jos tarinassasi on koiria, koirapuistossa vierailu voi tehdä hyvää. Aidosta, kolmiulotteisesta mallista saa aina kerralla paljon enemmän informaatiota kuin yhdestä suunnasta kuvatusta valokuvasta.

3. Paranna yleissivistystäsi
Tyhjästä on paha nyhjäistä, eivätkä aivosikaan voi tuotaa uusia, kiinnostavia ideoita, jos niillä ei ole varastoa, josta ammentaa. Parasta menovettä inspiraatiolle on ympäröivä maailma, sen ilmiöt ja tapahtumat. Lue asialehtiä, katso televisiosta dokumentteja, pidä aistisi avoinna ja ole valmis oppimaan uutta. Sinun ei missään nimessä tarvitse olla kaikkien asioiden ekspertti, mutta kun tiedät vähän sieltä ja täältä, aivoillasi on heti paljon enemmän materiaalia, jota yhdistellä ja josta rakennella uusia, luovia kokonaisuuksia.

Ympärillä olevien ihmisten tarkkailu helpottaa hahmosuunnittelua! Pane merkille, miten erilaiset ihmiset kommunikoivat toistensa seurassa, kiinnitä huomiota myös sanattomaan viestintään: asentoon, käsien ja kasvojen elekieleen, ilmeisiin jne.

4. Älä ihastu ensimmäiseen ideaasi
Hetken mielijohteesta voi syntyä hienoja sarjakuvia, mutta tarinalle tekee hyvää, jos pysähdyt hetkeksi ja kysyt itseltäsi, voisiko ideaasi jalostaa jotenkin. Kokeile ideasi rajoja ja kypsyttele sitä vähän, niin saatat keksiä jotain parempaa kuin alkuperäinen, raaka idea. Hienointa ajatusleikissä on, että voit missä vaiheessa tahansa palata takaisin aiempiin versioihin, jos joku uusi käänne ei miellytäkään tai se viekin tarinaa väärään suuntaan. Jos mahdollista, pallottele ideaasi kaverin kanssa. Kaverillasi voi olla hyviä ideoita ja ehdotuksia, joita et itse tulisi ajatelleeksi.

Ideoiden kehittely on hyvästä, mutta niitä ei suinkaan tarvitse jäädä paapomaan ja vaalimaan ikuisuuksiksi. On tärkeää myös muistaa toteuttaa ideoitaan, vaikka ne eivät ehkä olisikaan parasta ikinä. Loppujen lopuksi laatu on vain määrän sivutuote.

5. Lue ja pohdi
Stephen King on sanonut kirjoittamisesta: ”jos ei ole aikaa lukea, ei ole välineitä kirjoittaa” ja tämä pätee myös sarjakuviin. Jos haluat piirtää sarjakuvia, sinun on luettava niitä, jotta ymmärtäisit, mistä niissä on kyse. Voit tietysti olla lukematta lainkaan sarjakuvaa ja lukea vain kaikki mahdolliset oppaat asiasta, mutta se on kuin lähtisi autoilemaan Helsingin keskustaan takanaan pelkästään autokoulun teoriaosuus. Käytännön tuntuma puuttuu ja lopputulos löytynee lyhtypylväästä tai ojan pohjalta.

Kun luet hyvää sarjakuvaa, pysähdy lopuksi miettimään, mikä siitä teki niin hyvän. Mistä pidit ja miksi? Millaisia ratkaisuja piirtäjä/käsikirjoittaja oli tehnyt, jotka kiinnittivät huomiosi juuri oikealla tavalla? Sama toimii myös päinvastoin. Jos sarjakuva oli mielestäsi surkea, etsi siihen syyt ja pohdi, mitä sarjakuvassa olisi voinut tehdä eri tavalla, jotta se olisi ollut miellyttävämpi.

Taidekujan aarteita – Bakacon

Eyeless käväisi toukokuussa Bakacon tapahtumassa ja mukaan tarttui pari omakustanne sarjakuvaa.

Olipa tuottoisa viikonloppu. Itse allekirjoittanut sai lauantaina myytyä omaa roskaansa muuan kävijöille, sekä osti paljon taidetta muilta molempina päivinä. Taidekuja Bakassa oli tasokas ja hyvin toteutettu. Monia hyviä taiteilijoita oli myymässä töitään ja muutamilla pöydillä oli myös omakustanne sarjakuvaa tarjolla.

Kujanjuoksu foorumin ylläpitäjä Teriame myi sarjakuviaan, joista yksi kappale pääsi mukaan minullekin. Keinu keinahti ja hän lensi -omakustanne sarjakuva on lyhyt, sanaton, yksinkertainen ja kaunis. Esikoissarjakuvaksi toteutus on toimivaa ja voisi jopa luulla tekijän olevan kokenut konkari. Tarina on omalla tavallaan jopa hieman psykedeelinen ja joillekin ehkä hieman vaikeakin. Toisaalta sarjakuva antaa paljon mahdollisuuksia lukijalle keksiä omat johtopäätöksensä eikä selkeää sanomaa tarinalla ole.
Piirtojälki on sujuvaa, pidän yksinkertaisesta ja selkeästä tyylistä jota sarjakuvassa on käytetty. Ruudutus toimii hienosti, Teriame on kokeillut rohkeasti myös erilaisia tapoja ruuduttaa sivut, joka on piristävää vaihtelua pelkkien neliöoden sekä suorakulmioiden tilalle. Suosittelen lämpimästi jokaiselle, edes selaamaan kerran läpi. Vaikkakin sarjakuva tarvitsee lähempää tutkiskelua, eikä se onnistu ensimmäisellä selailukerralla, joka on onnistuneen  tarinan merkki.

Teriamen verkkoloki , Kujanjuoksu foorumi

 

 

Team Pärvelön pöydästä löytyi H-P:n lyhytsarjakuva Pimiä. Pimiässä käsitellään oman ymmärrykseni mukaan huumeriippuvuutta ja käytetään aiheeseen sopivasti surrealistisia keinoja. Toteutus on hyvin mielenkiintoinen ja hauska, sarjakuva on taitettu kokoon, joka on ehkä ennemmin tuttu lehdissä julkaistavista strippi sarjakuvista. Ruudut on piirretty vapaalla kädellä ja se antaa sarjakuvalle persoonallisemman ilmeen. H-P:n tyyliin myös sopii hienosti vapaalla kädellä piirretyt viivat. Esimerkiksi kaapin ovet eivät ole täysin suoria, mutta se ei haittaa, sillä se uppoaa täysin tyyliin ja sopii tarinan henkeen hyvin.
Tarinan aihe on vakava, mutta toteutukseltaan kuitenkin omalla tavallaan hauska ja jopa vitsikäs. Tämä herättää lukijassa hämmennystä joka on hyvän sarjakuvan ja tarinan merkki. Lehtistä täytyy siis selailla muutaman kerran läpi tajutakseen lopullinen merkitys, jota ei välttämättä edes olekaan. Loppujenlopuksi hieno omakustanne, jota suosittelen kaikille.

H-P:n Sketsiblogi , Team Pärvelön kotisivut

Kesäkuussa Eyeless suuntaa Lahteen Desuconiin josta luultavasti tulee kaapattua mukaan lisää omakustanteita joista arviointia jälleen Get Inspired! -blogissa. Nähdään Lahdessa!