Thor, jumala vai supersankari?

Marvel sarjakuvista tuttu Thor pääsi viimein valkokankaalle

Norjassa palvotaan viikinkijumalina hahmoja, jotka suomalaiseenkin tapaan hallitsevat luonnonilmiöitä, kuten ukkosta. Toisia palvotaan, toisia taas osataan pelätä, kuten jääjättiläisiä, jotka tuovat nimensä tapaan mukanaan kylmää ilmaa ja jäätä. Suuri ylijumala Odin (Anthony Hopkins) voitti aikoinaan jääjättiläiset suuressa sodassa jossa hän menetti myös vasemman silmänsä. Odin järjesti rauhan viemällä jääjättiläisten voimanlähteen, mystisen lippaan, joka piti sisällään taikavoimia.
Odinin pojat, Thor (Chris Hemsworth) ja Loki (Tom Hiddleston) saivat kuulla tarinaa lapsuudessaan ja varttuivat nuoriksi miehiksi tavoitellessaan Asgardin kuninkuutta. Esikoispoikana Thorista tulisi uusi hallitsija, mutta kruunajaispäivänä tiukasti vartioituun Asgardiin hyökättiin ja taikalipasta säilyttävään saliin murtauduttiin. Kävi ilmi, että jääjättiläiset olivat päässeet Heimdallin (Idris Elba), maailmojen vartijan, ohitse. Thor tuohtui asiasta ja päätti lähteä kostoretkelle, uhmaten tietenkin isänsä käskyä jättää asia sikseen. Turhautuneena ja pettyneenä poikaansa Odin riisti Thorin voimat ja sinkosi hänet maahan oppimaan tavoille. Odin myös heitti Thorin vasaran, Mjolnirin, maahan loitsun kera. Ainoastaan hän, joka sen ansaitsee, voi nostaa Mjolnirin ja hän saa Thorin voimat.

Maahan syöksynyt Thor, poiketen sarjakuvasta, muisti menneisyytensä ja raivosi keskellä aavikkoa pahaa aavistamattomille fyysikoille. Tottumattomana maan tavoille Thorin sähellys tuotti hilpeyttä katsojassa. Viikinkimäiset tavat ja vanhoillisuus antoivat hyviä vitsin poikasia mukaan elokuvaan. Leffasta siis löytyy paljon huumoria, toimintaa sekä romantiikkaa kuten kunnon Marvel leffoissa on tapanakin. Thorina Chris Hemsworth onnistui loistavasti, eikä ulkonäössäkään ollut valittamista. Muutoinkin näyttelytyö oli mainiota eikä Anthony Hopkinsin valinta Odiniksi ollut huono päätös. Kuten aikaisemmissakin Marvel leffoissa, oli myös Thor elokuvaan saatu tungettua Stan Lee, Marvel maailman luoja. Jossain vaiheessa itseäni alkoi suunnattomasti ärsyttää äijän tapa työntää nokkansa joka paikkaan, mutta omalla tavallaan se kuitenkin on sellainen seikka joka on hauska bongata elokuvista.

Elokuvana Thor oli viihdyttävä kokemus ja sopiva myös sellaisille, jotka eivät ole perehtyneet Marvel maailmaan tai henkilöille ketkä eivät niinkään piittaa supersankareista. Thorin genreksi voisikin luokitella ennemmin fantasian kuin toiminnan.

Tosi faneille elokuva onkin sitten turhan ailahtelevainen ja monia asioita oli jätetty pois tai muutettu. Tarinan kannalta juoni oli hyvä ja noudatti alkuperäisteosta hienosti. Myös hahmojen esittely tai taustan kertominen jäi vajaaksi. Edes Thorin itsekeskeistä luonnetta tai Lokin juonittelevuutta ei kuvattu mielestäni tarpeeksi ja hahmot jäivätkin ehkä hieman liian etäisiksi. Kohtausten sekalainen hyppiminenkin tuotti alkuun päänvaivaa, mutta rytmin tajuttua siihen tottui nopeasti ja oli oikeastaan piristävää, ettei samassa asiassa pysytty liian kauaa.

Pelkkää leffanautintoa etsiville juoni saattaa olla hieman sekava ja jotkin hahmot ja viittaukset muihin Marvel elokuviin saattavat hämmentää katsojaa, kuten esimerkiksi Iron Man 2 ja Hulk elokuvissakin mainittu Kostajat esiintyi myös löyhästi Thorissa. Myös hauska viittaus Tony Starkiin toi hymyn kasvoille, sillä mielestäni on hienoa, että aletaan pikkuhiljaa rakentamaan yhtä yhtenäistä maailmaa Marvelille myös elokuvissa.

Loppujenlopuksi hieno elokuvakokemus, vaikkakin 3D syö paljon pisteitä turhuutensa takia, joten arvosanaksi annan 8+