Nyt teillä on valta vaikuttaa!

Uusi sivusto, Favor, tarvitsee nyt meitä sarjakuvapiirtäjiä Beta-testaajikseen uudelle sivustolle, jonka tarkoituksena olisi nyt auttaa sarjakuvailijoita julkaisemaan töitään.

Alla suora kopio näkemästämme mainoksesta:

 

Tahdotko olla mukana kehittämässä sarjisten supertukikohtaa nettiin? Me rovaniemeläisen Favor -alustan tekijät tarvitsemme viisauttasi.

Favorista tullaan hiomaan optimaalinen julkaisupohja nimenomaan sarjakuville. Jotta nappulat olisivat juuri siellä missä sinä haluaisit, ja ominaisuudet juuri sarjakuvaa palvelevia, auta meitä!

Kokeile Favoria ja anna palautetta, siinä se. Testaa, pety, onnistu, riemastu ja jaa. Osoitteessa Favor.org voit rekisteröityä palveluun.

Raportoi kokemuksistasi mailitse comics@favor.org tai avoimeen kehitysdokumenttiimme (ei edellytä kirjautumista Googleen):
https://docs.google.com/document/d/1V6bL065WbzQ5Y2yB_sv0h1Zfo7C-AqrrE8yqVy3VPa0/edit

Favor on maksuton julkaisualusta joka on lanseerattu kesäkuussa 2011 ratkaisemaan ongelma: kuinka voi tienata netissä ilmaiseksi jaettavilla teoksilla.

Return the Favor -ominaisuuden avulla julkaisusi voivat saada rahallista arvostusta faneilta ja kävijöiltä. Sisältöjä voi tarkastella ilmaiseksi. Maksu on vapaaehtoinen ja summa maksajan valitsema. Ominaisuuden ansiosta sivuilla ei ole lainkaan bannerimainontaa, vaan sarjakuvasi saa kaiken ansaitsemansa näkyvyyden. Jes!

Pääsivumme Facebookissa https://www.facebook.com/FavorCompanyOy ja suomenkielinen ryhmä https://www.facebook.com/groups/FavorSuomeksi/

Favorin pääkieli on englanti, maailmanlaajuisessa verkossa kun ollaan, mutta kotimaista lisätietoa olisi täällä: http://favorsuomeksi.favor.org/

Ilolla: Favor-tiimi

Eli nyt kansalaiset rekisteröitymään, testaamaan ja antamaan palautetta tälle mainiolle idealle!

Skenejen eroaminen sarjakuvamaailmassa

Tämän artikkelin meille lahjoitti Aura Ijäs, joten suurkiitokset hänelle tästä edelleen ajankohtaisesta artikkelista!

---

 

Minua pyydettiin kirjoittamaan skenejen eriytymisestä. En ole tosin paras puhumaan asiasta, sillä en ole itse ollut enää muutamaan vuoteen kunnolla ”sisällä” yhdessäkään skenessä, jos koskaan. Joten en ole täysin varma miten lähestyä tätä aihetta ilman, että syyllistyn perusteettomiin väitteisiin. Mutta en ole voinut olla huomaamatta, että sarjakuvaporukat ovat yhä jakautuneet eri osastoihin, jotka eivät juuri ole tekemisissä toistensa kanssa, eivätkä tiedä toistensa tekemisistä juuri mitään.

Tämä on tietenkin kärjistys. Aina löytyy niitä jotka lukevat kaikkea ja hakevat vaikutteensa piirtäjänä eri puolilta. Mutta monet muutkin ovat sitä mieltä että selkeä jako on olemassa, ja se haittaa. Toiset taas näkevät että mitään jakoa ei enää ole. Yritän siis tässä kirjoittaa kärjistetyistä jaoista ja siitä miten se vaikuttaa piirtäjiin.

Selkeimmin eriytyminen näkyy vastakkainasettelussa manga vs. perinteinen sarjakuva, joka yhä kituuttaa elossa siitä huolimatta, että manga ei ole enää mikään uusi juttu. Perinteisen sarjakuvan alle menee ilmeisesti kaikki muu paitsi manga. Mangavaikutteinen sarjakuva jää keikkumaan näiden kahden väliin, vailla selkeää paikkaa minne kuulua. Perinteisen sarjakuvan kentällä on lisäksi omia pienempiä sotia. Ja vielä yksi muista erillään oleva alue on koirasarjakuva, johon en ole liiemmälti tutustunut ja siis jäävi puhumaan siitä mitään. Mutta näin ulkopuolisen näkökulmasta se vaikuttaa joukolta tyylillisesti lähes identtisiä piirtäjiä, joiden alkuperä on Hopeanuolessa.

Usein käy niin että varsinkin nuori piirtäjä lukee esimerkiksi vain valtavirtamangaa ja saa kaikki vaikutteensa siitä. Tai koirasarjakuvaa. Tai mitä tahansa. Yksipuolisuus on kuitenkin piirtäjän vihollinen, ja puhun siitä lisää myöhempänä. Mangavaikutteiden yksipuolisuus on ollut tapetilla, ja ihan syystäkin, mutta en oikein sulata väitettä ettei mangavaikutteinen sarjakuva voisi olla persoonallista. Jos ottaa vaikutteensa suoraan ”taidesarjakuvasta” (mitä se sitten onkin), se on ihan ookoo ja tuloksena on jotain originaalia, mutta mangavaikutteet tekevät piirroksesta heti kopioidun.

Kun aloitin sarjakuvien tekemisen, manga oli Suomessa suhteellisen uutta ja lähinnä pienten harrastajapiirien juttu. Tykästyttyäni tyyliin aloin piirtää itsekin mangavaikutteisesti. Sain kuitenkin puolustella tyylivalintaani suunnilleen joka toiselle vastaantulijalle, ja kuulin mm. ettei suomalaisella ole oikeutta piirtää mangaa. Tämä ei aluksi haitannut, sillä uskoin valitsemaani suuntaan, mutta mitä enemmän ”et sä piirrä ollenkaan omalla tyylillä?” raikasi, sitä enemmän minusta alkoi tuntua että mangavaikutteet saattavatkin olla este piirtäjän uralle. Huomio kiinnitettiin useammin mangavaikutteisiin kuin puutteisiin, joita piirustustaidossani oli (ja on yhä). Ajattelin kuitenkin, että ehkä muutamassa vuodessa asiat muuttuvat, mangasta tulee valtavirtaa, skenet sekoittuvat enemmän ja piirtäjille aukenee mahdollisuuksia…

Toisin kävi.

Manga ja ”kaikki muu” ovat yhä erillään, ja eri ryhmät eivät ilmeisesti tiedä toistensa tekemisistä juuri mitään. Eikä siihen kuulemma koeta tarvettakaan, ainakaan mangapuolella. Myös Otto Sinisalo kirjoitti asiasta Anime-lehteen viimeisessä Bedefiili muistelee-kolumnissa. Toive oli, että mangakulttuuri monipuolistuisi ja lukijat ylittäisivät rajoja puolin ja toisin. Mutta manga on Suomessa yhä pitkälti pikkutyttöjen juttu, mangaharrastajat ovat omassa poterossaan eivätkä juuri tule sieltä ulos, ”perinteisellä puolella” luetaan hyvin vähän mangaa ja mangapuolella muuta sarjakuvaa. Mangavaikutteitakin halveksutaan yhä, joskaan ei ehkä yhtä paljon kuin vielä muutama vuosi sitten. Niistä saattaa olla haittaa jopa kouluihin hakiessa.

Tämä sitten vaikuttaa erityisesti mangavaikutteisiin tekijöihin. Moni onkin irtautunut mangaskenestä ja lopuille ei löydy omaa kohderyhmää. Markkinoidako sarjakuvaansa mangaa vihaaville bedefiileille? Vai kenties mangapuolelle, jossa kulutetaan pääasiassa aitoa japanilaista viihdettä? Bedefiilit ovat oikeastaan usein myötämielisiä mangaa kohtaan, mutta olisikohan oikeampi paikka silti piirtää harrastuspohjalta doujinsheja muille mangafaneille? Suurin osa taitaa tehdä juuri näin. Tilanne ei onneksi ole ihan näin kärjistetty, mutta on hassua että Suomi pursuaa piirtäjiä jotka haluavat tehdä omaa mangaa, mutta silti mangavaikutteiselle sarjakuvalle ei ole kysyntää. Myönnettäköön että suuri osa tosin piirtää lähinnä yksittäisiä kuvia, ja kaikilla ei toki ole edes halua yrittää ammattilaiseksi. Mutta onko mangavaikutteisella piirtäjällä edes mahdollisuutta päästä eteenpäin harrastelijatasolta?

Olen vuosien aikana nähnyt runsaasti ihmisiä, jotka eivät suostu tutustumaan asiaan X sen takia, että heillä on siitä ennakkoluuloja. Manga on kuraa ja mangaernut ärsyttäviä. Suomalainen sarjakuva on kuraa. Milloin mikäkin on kuraa. Muistan, sillä itsellänikin oli lyhyt ”vain manga on hyvää”-vaihe, joka onneksi meni ohi yhtä nopeasti kuin tuli. Mangapiirtäjät ovat ahtaissa porukoissaan ja varsinkin nuorilla, sinänsä kunnianhimoisilla tekijöillä, on ollut hyvin vaikeaa kokeilla uusia välineitä, lukea jotain mikä ei ole mangaa tai hankkia vaikutteita jostain mikä ei ole joko mangaa tai nättiä. Tällä reseptillä saadaan kuitenkin hyvin yksipuolisia piirtäjiä.

Luovan työn tekijöille toitotetaan aina sitä että pitäisi olla kiinnostunut kaikesta ja tutustua kaikkeen. Moni ei liian nuorena osaa vielä ajatella näin, ja usein neuvot vain sivuutetaan. Kun kuluu muutama vuosi, ne tajutaan viimein itse ja jaetaan eteenpäin. Eli nyt seuraa perinteinen saarna:

Luovan työn tekijöille on tärkeää saada mahdollisimman paljon materiaalia jonka avulla työstää omia juttuja. Uusiin asioihin kannattaa tutustua, sillä kokeilematta ei tiedä löytyykö sieltä sittenkin jotain mielenkiintoista. Ulkona kannattaa katsella ympärilleen. Luonnoskirjaa on hyvä pitää aina mukana. Kirjastossa kannattaa selailla sarjakuva-albumeja, jotka eivät kuulu siihen omaan harrastukseen. (Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä kuluttaa tuntikausia lukien jotain, mistä ei ole lainkaan kiinnostunut.) Taidenäyttelyissäkin voi käydä kun siihen on mahdollisuus. Esimerkiksi sellaiset tutut tekijät kuin Edelfelt tai Gallen-Kallela tarjoavat sarjakuvantekijällekin paljon. Tai vaikka Carl Larsson, jonka näyttely on tätä kirjoittaessa juuri tullut Ateneumiin.

Myös ”tylsiin” asioihin kannattaa kiinnittää huomiota, kuten esimerkiksi taustoihin. Poseerauskuvia on hauska piirtää, mutta ilman hyvin rakennettua maailmaa ja taustatyötä ei sarjakuvan maailma tunnu todelliselta. Monet sanovat tässä että aina taustoilla ei ole mitään merkitystä, sillä se mikä on tärkeää on mitä hahmojen päässä tapahtuu. Aina monimutkaisia taustoja ei tarvitakaan, ja kaikissa tapauksissa ei lainkaan. Mutta olen nähnyt lukuisia esimerkkejä siitä että taustoja olisi tarvittu, mutta tekijä ei ole jaksanut tehdä niitä. Myös ympäristön avulla voi kertoa hahmon tunnetiloista. Monesta shoujomangasta taustat uupuvat miltei kokonaan, mutta kun sarjasta tehdään anime, yhtäkkiä taustat ovat paljon suuremmassa osassa ja osaltaan auttavat tunnelman luomisessa.

Porukkaan kuuluminen ei ole paha asia, mutta liika eristäytyminen omaan poteroon voi kostautua. Ilman taustatyötä ja muista piireistä ammentamista meillä ei olisi esimerkiksi Kaoru Morin mangaa, Professor Laytonia tai vaikka Planetesia. Myös yhteydenpidosta muiden ryhmien välillä olisi varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikka koettaisiinkin ettei oma skene tarvitse mitään kontakteja muihin ryhmiin.

Meo ja vielä kerran meo

1. Kerro meille, kuka sinä olet?
Olen Meo ja asun internetissä. That’s pretty much it. Olen iältäni, sukupuoleltani ja seksuaaliselta suuntaumukseltani niinikään meo, enkä oikeastaan pidä itsestäni kertomisesta sillä se saa oloni awkwardiksi. Olen perusluonteeltani lurkkeri ja leikin vain elitistihiekkalaatikoilla (jk jk).

2. Kerro jotain projekteistasi, mikä oli ensimmäisesi ja mistä se kertoo ja mikä on rakkain tällä hetkellä?
Oooh, fuck you en minä halua valita suosikkeja 😀 pidän kaikista projekteistani, juuri siksi ne ovat projekteja. Ihan ensimmäinen nettisarjakuvaprojektini oli nimeltään… no itseasiassa en ole varma, Silvery Moon tai Dark Moon. En ole varma siitä kummalla nimellä se projekti oli alunperin. Jälki oli laatua: Esimerkki – dem MS Word -grafiikat! Se oli koiraeläinroskaa jossa oli pahis joka halusi valloittaa maailman for no reason, päähenkilö josta ei ollut juonen kannalta mitään hyötyä ja liuta sivuhahmoja joista yksi taitaa itseasiassa hahmokatraassani olla tänäkin päivänä. Anyway muita sarjakuvaprojekteja minulla on virallisesti tällä hetkellä kaksi, Nightfall ja Kissa, ja näiden lisäksi minulla on liuta projekteja joista kuulette sitten joskus. Olen kykenemätön tekemään projekteja, jotka eivät riistäydy käsistä.

Nightfall, sivu 2.

3. Mistä sait idean näihin sarjakuviin?
Errr no en kyllä yhtään tiedä??? Eikun Nightfall oli ”jessus haluan piirtää scifiä, onpas tää inspaava biisi ja mulla on pari valmista hahmotemplatea valmiina EI KUN SUUNNITTELU ALKAKOON” ja Kissan alkuinspiraatio on jo kadonnut ajan tuuliin. Ei, oikeasti, en yhtään muista mitä ajattelin silloin kun sen alusin, kai halusin kokeilla jotain epixin piirtämistä sen jälkeen kun olin väsähtänyt edelliseen sarjakuvaani. Yleensä saan jonkun todella typerän idean jota pyörittelen sen verran mielessäni että siitä saa tarinanalun aikaiseksi. Kissan idea oli varmaan vähän niin kuin joku Final Fantasy VII I guess? Ei mitään hajua enää.

4. Millaiset tavoitteet olet asettanut itsellesi sarjakuvien suhteen?
Oih, haluaisin oikeasti oppia suunnittelemaan toimivia hahmoja ja yleisesti piirtämään sellaisella rentoudella ja nopeudella että en nysväisi saman asian kimpussa jatkuvasti. Sitten tietysti nämä perusjutut; olisi kiva osata aina piirtää paremmin ja saada sen verran hyvä hahmotuskyky että saa selkeitä sarjakuvasivuja. Haluaisin tehdä myös viihdyttäviä tarinoita. Uh, tarkoittaako tämä sitä että tavoitteeni ovat ”ole hyvä kaikessa”? : I

5. Mistä saat inspiraatiosi?
Saanko postata tähän winampin soittolistani? Pidän musiikista ja se inspiroi minua, mutta ei ehkä tavalla jolla monet muut inspiroituvat – en varsinaisesti saa mitään kiksejä lyriikoista, vaan se musiikki ja en osaa selittää tätä joten jätän sen tähän. Jotkin ihmiset näkevät mielenkiintoisia unia, mutta itse näen niin höhliä unia ettei niistä oikein saa mitään irti – vain yhdessä projektissani on näkemälläni unella ollut iso inspiraatiomerkitys. Luen mielelläni muita sarjakuvia, kirjoja tai vaikka wikipediaa, pelaan videopelejä ja muuta sellaista. Also TvTropes. Minusta se, että piirtää vain asioita jotka ”mulla on päässä” on aika huono käytäntö, koska mistä ne ideat sinne päähän tulevat, jos eivät ulkopuolisesta maailmasta.

6. Mikä on sinulle tärkeintä sarjakuvan piirtämisessä ja piirtämisessä noin yleensäkin?
Oh dear. Nämä kysymykset ovat vaikeita. I… minä en tiedä. Minä haluan. Tehdä mielenkiintoisia hahmoja. Joista ihmiset pitävät. Se on tärkeää. Minä haluan mielenkiintoisia tarinoita. Ei mitään Divina Commediaa joka tarvitsee 500 sivun esseen mukaansa jotta tajuaa mitä tapahtuu, vain jotain mielenkiintoista ja viihdyttävää. Minä… minä… 😦 en tiedä.

7. Miten olet itse hyötynyt piirtäessäsi?
No olisin voinut vaikka käyttää ne piirtovälineisiin haaskaamani rahat johonkin vähemmän hyödylliseen! En tiedä. Että voisin sanoa mitä olen hyötynyt, minun pitäisi voida kuvitella millaista eloni olisi ilman piirtämistä ja sitä en voi tehdä. Se mikä minua piirtämisessä vaivaa on se, että ihmiset jotenkin kuvittelevat että olen 1) sen seurauksena hyvä kaikessa kuvataiteessa öljyväreistä vektorigrafiikkaan ja tilataideteoksiin, ja vaikka se tietysti on hyvä tavoite täytyy vain sanoa että nope.avi ja 2) sen seurauksena minulle voi nakittaa kaikki piirtoprojektit koska tietty vain tykkään siitä ja luon hyviä ideoita sormia napsauttamalla.

8. Milloin aloitit piirtämisen yleisesti? Kuka/mikä innoitti sinua?
<Insert ”OLEN AINA PIIRTÄNYT”> Jos mennään IHAN fiksuun alkuun, piirsin joskus itseasissa… Disneyn inspaamia anthroja. Sitä ennen piirsin sellaista perusraapustelua, mitä kakarat nyt sitten tapaavat piirtää. Minulla on muuten yhä vihollinen näitä anthroabominationeita jossain tallessa ja ei, ette saa nähdä niitä. Varsinainen piirtämispiirtäminen saattoi lähteä aluksi HOPIANUOLESTA mutta lopetin riipusteluraapustelun ja aloin ottamaan asian vähän fiksummin vasta kun aloin Final Fantasy -tardiksi. Yes. Tetsuya Nomura oli KOVA JUTTU silloin joskus. BELTSBELTSBELTSZIPPERZIPPERSZIPPERS. Sitten tapahtui Hirohiko Araki ja tajusin täyteläisten huulien kauneuden.

9. Tulevaisuuden tavoitteet?
*shrug* Olla parempi? Saada lisää lukijoita? Tulla paremmaksi? En elättele toistaiseksi mitään julkaisu- tms. haaveita, sillä en esimerkiksi koe olevani tarpeeksi hyvä moiseen. Ehkä sitten parin vuoden kuluttua? Tällä hetkellä tavoitteeni on mennä eteenpäin ja katsoa, mitä sitten tapahtuu.

10. Missä koet olevasi huono? Entä hyvä?
Oh dear. Olen huono mm. perspektiivissä, toimivassa dynamiikassa ja ympäristöjen piirtämisessä. Ja käsien piirtämisessä. Joskus toivon, että voisin piirtää kaikille ihmisille lapaset. Minä, however, olen päättänyt että opin kyllä paremmaksi. PAREMMAKSI I SAY. Sen sijaan koen olevani hyvä huulten piirtämisessä. Se on ihan jees.

    11. Mitä mieltä olet netissä leviävistä Hopeanuoli – halpakopioista?
Me oikeasti emme ala puhua tästä. Oikeasti minä tiedän mitä sinä haluat ja minä kieltäydyn antamasta sitä sinulle! Muahahha.

12. Entä nettisarjakuvien tarjonnasta yleisesti?
Emmekä tästä. Minä tiedän, että ihmiset rakastavat sitä kun ranttaan jostain mutta c’mon 😀 jokaisella on imho oikeus julkaista nettisarjakuvia miten haluavat, mutta toivoisin että ihmisillä olisi jonkinlaista quality controllia itsensä suhteen. En tarkoita että vain ~täydelliset~ asiat saa julkaista, mutta kun joskus näkee että ihmiset eivät edes yrittäneet. Kaikilla ei tietenkään ole sellaista ~intohimoa~ tai jotain piirtää sarjakuvaa, mutta ei kukaan pakota ketään piirtämään sarjakuvaa ja jos itse pitää projektistaan, miksi sen ei halua toimivan edes suht. hyvin??? If it’s worth doing, it’s worth doing well. Anyway on olemassa hyviä sarjakuvia ja on olemassa huonoja sarjakuvia. Kyllä ne sieltä toisistaan erottuvat.

13. Jokin itsellesi tärkeä “neuvo” koskien piirtämistä?
Jos oikeasti pidät piirtämisestä, niin älä välitä vaikka joku käskisi lopettaa.

 

Ja ettei tärkeää unohtuisi, vierailkaa ihmeessä Meon sivuilla, Chaos X:ssä!

Toiveita & ehdotuksia?

No niin ihmiset!

Kuten on jo muutaman kerran jossakin mainittu, ääntä kuuluville 😉

Tarvitsemme lisää aiheita kirjoitettavaksi ja nyt teillä olisi oikeus, ihan tosi, ehdottaa toiveitanne artikkeleista, haastateltavista, sarjakuva esittelyistä ja mahdollisesti ilmoittaa oma sarjakuvasi esittelyyn ja/tai arvosteltavaksi.

 

Vaikka meillä on hyvät ja osaavat kirjoittajat, tyhjästä on silti paha nyhjäistä.

 

Myös lahjoitettuja artikkeleita vastaanotetaan mieluusti osoitteeseen getinspiredblogi@gmail.com

Heipä hei!

Sainpas viimein tekaistua ainakin itse blogin jo ja sitten ei kun vain odottelemaan uusia kirjoittajia ja artikkeleita, sekä mahdollisia toiveita yms. jännää.

Blogin tarkoitus on siis toimia tavallaan pienenä yhteisönä ja sivustona sarjakuvista kiinnostuneille, erityisesti nettisarjakuvista kiinnostuneille, sekä piirtäjille.

Tarkoitus olisi julkaista erilaisia artikkeleita, esittelyjä ja arvosteluja sekä myös haastatteluja.

Ideoitakin toki vastaanotetaan mielellään, joten nyt vain rohkeasti klikkailemaan yläpalkin linkkejä näin aluksi.

Myös vakiokirjoittajia kaivataan ^_^