Nyt teillä on valta vaikuttaa!

Uusi sivusto, Favor, tarvitsee nyt meitä sarjakuvapiirtäjiä Beta-testaajikseen uudelle sivustolle, jonka tarkoituksena olisi nyt auttaa sarjakuvailijoita julkaisemaan töitään.

Alla suora kopio näkemästämme mainoksesta:

 

Tahdotko olla mukana kehittämässä sarjisten supertukikohtaa nettiin? Me rovaniemeläisen Favor -alustan tekijät tarvitsemme viisauttasi.

Favorista tullaan hiomaan optimaalinen julkaisupohja nimenomaan sarjakuville. Jotta nappulat olisivat juuri siellä missä sinä haluaisit, ja ominaisuudet juuri sarjakuvaa palvelevia, auta meitä!

Kokeile Favoria ja anna palautetta, siinä se. Testaa, pety, onnistu, riemastu ja jaa. Osoitteessa Favor.org voit rekisteröityä palveluun.

Raportoi kokemuksistasi mailitse comics@favor.org tai avoimeen kehitysdokumenttiimme (ei edellytä kirjautumista Googleen):
https://docs.google.com/document/d/1V6bL065WbzQ5Y2yB_sv0h1Zfo7C-AqrrE8yqVy3VPa0/edit

Favor on maksuton julkaisualusta joka on lanseerattu kesäkuussa 2011 ratkaisemaan ongelma: kuinka voi tienata netissä ilmaiseksi jaettavilla teoksilla.

Return the Favor -ominaisuuden avulla julkaisusi voivat saada rahallista arvostusta faneilta ja kävijöiltä. Sisältöjä voi tarkastella ilmaiseksi. Maksu on vapaaehtoinen ja summa maksajan valitsema. Ominaisuuden ansiosta sivuilla ei ole lainkaan bannerimainontaa, vaan sarjakuvasi saa kaiken ansaitsemansa näkyvyyden. Jes!

Pääsivumme Facebookissa https://www.facebook.com/FavorCompanyOy ja suomenkielinen ryhmä https://www.facebook.com/groups/FavorSuomeksi/

Favorin pääkieli on englanti, maailmanlaajuisessa verkossa kun ollaan, mutta kotimaista lisätietoa olisi täällä: http://favorsuomeksi.favor.org/

Ilolla: Favor-tiimi

Eli nyt kansalaiset rekisteröitymään, testaamaan ja antamaan palautetta tälle mainiolle idealle!

Mainokset

Skenejen eroaminen sarjakuvamaailmassa

Tämän artikkelin meille lahjoitti Aura Ijäs, joten suurkiitokset hänelle tästä edelleen ajankohtaisesta artikkelista!


 

Minua pyydettiin kirjoittamaan skenejen eriytymisestä. En ole tosin paras puhumaan asiasta, sillä en ole itse ollut enää muutamaan vuoteen kunnolla ”sisällä” yhdessäkään skenessä, jos koskaan. Joten en ole täysin varma miten lähestyä tätä aihetta ilman, että syyllistyn perusteettomiin väitteisiin. Mutta en ole voinut olla huomaamatta, että sarjakuvaporukat ovat yhä jakautuneet eri osastoihin, jotka eivät juuri ole tekemisissä toistensa kanssa, eivätkä tiedä toistensa tekemisistä juuri mitään.

Tämä on tietenkin kärjistys. Aina löytyy niitä jotka lukevat kaikkea ja hakevat vaikutteensa piirtäjänä eri puolilta. Mutta monet muutkin ovat sitä mieltä että selkeä jako on olemassa, ja se haittaa. Toiset taas näkevät että mitään jakoa ei enää ole. Yritän siis tässä kirjoittaa kärjistetyistä jaoista ja siitä miten se vaikuttaa piirtäjiin.

Selkeimmin eriytyminen näkyy vastakkainasettelussa manga vs. perinteinen sarjakuva, joka yhä kituuttaa elossa siitä huolimatta, että manga ei ole enää mikään uusi juttu. Perinteisen sarjakuvan alle menee ilmeisesti kaikki muu paitsi manga. Mangavaikutteinen sarjakuva jää keikkumaan näiden kahden väliin, vailla selkeää paikkaa minne kuulua. Perinteisen sarjakuvan kentällä on lisäksi omia pienempiä sotia. Ja vielä yksi muista erillään oleva alue on koirasarjakuva, johon en ole liiemmälti tutustunut ja siis jäävi puhumaan siitä mitään. Mutta näin ulkopuolisen näkökulmasta se vaikuttaa joukolta tyylillisesti lähes identtisiä piirtäjiä, joiden alkuperä on Hopeanuolessa.

Usein käy niin että varsinkin nuori piirtäjä lukee esimerkiksi vain valtavirtamangaa ja saa kaikki vaikutteensa siitä. Tai koirasarjakuvaa. Tai mitä tahansa. Yksipuolisuus on kuitenkin piirtäjän vihollinen, ja puhun siitä lisää myöhempänä. Mangavaikutteiden yksipuolisuus on ollut tapetilla, ja ihan syystäkin, mutta en oikein sulata väitettä ettei mangavaikutteinen sarjakuva voisi olla persoonallista. Jos ottaa vaikutteensa suoraan ”taidesarjakuvasta” (mitä se sitten onkin), se on ihan ookoo ja tuloksena on jotain originaalia, mutta mangavaikutteet tekevät piirroksesta heti kopioidun.

Kun aloitin sarjakuvien tekemisen, manga oli Suomessa suhteellisen uutta ja lähinnä pienten harrastajapiirien juttu. Tykästyttyäni tyyliin aloin piirtää itsekin mangavaikutteisesti. Sain kuitenkin puolustella tyylivalintaani suunnilleen joka toiselle vastaantulijalle, ja kuulin mm. ettei suomalaisella ole oikeutta piirtää mangaa. Tämä ei aluksi haitannut, sillä uskoin valitsemaani suuntaan, mutta mitä enemmän ”et sä piirrä ollenkaan omalla tyylillä?” raikasi, sitä enemmän minusta alkoi tuntua että mangavaikutteet saattavatkin olla este piirtäjän uralle. Huomio kiinnitettiin useammin mangavaikutteisiin kuin puutteisiin, joita piirustustaidossani oli (ja on yhä). Ajattelin kuitenkin, että ehkä muutamassa vuodessa asiat muuttuvat, mangasta tulee valtavirtaa, skenet sekoittuvat enemmän ja piirtäjille aukenee mahdollisuuksia…

Toisin kävi.

Manga ja ”kaikki muu” ovat yhä erillään, ja eri ryhmät eivät ilmeisesti tiedä toistensa tekemisistä juuri mitään. Eikä siihen kuulemma koeta tarvettakaan, ainakaan mangapuolella. Myös Otto Sinisalo kirjoitti asiasta Anime-lehteen viimeisessä Bedefiili muistelee-kolumnissa. Toive oli, että mangakulttuuri monipuolistuisi ja lukijat ylittäisivät rajoja puolin ja toisin. Mutta manga on Suomessa yhä pitkälti pikkutyttöjen juttu, mangaharrastajat ovat omassa poterossaan eivätkä juuri tule sieltä ulos, ”perinteisellä puolella” luetaan hyvin vähän mangaa ja mangapuolella muuta sarjakuvaa. Mangavaikutteitakin halveksutaan yhä, joskaan ei ehkä yhtä paljon kuin vielä muutama vuosi sitten. Niistä saattaa olla haittaa jopa kouluihin hakiessa.

Tämä sitten vaikuttaa erityisesti mangavaikutteisiin tekijöihin. Moni onkin irtautunut mangaskenestä ja lopuille ei löydy omaa kohderyhmää. Markkinoidako sarjakuvaansa mangaa vihaaville bedefiileille? Vai kenties mangapuolelle, jossa kulutetaan pääasiassa aitoa japanilaista viihdettä? Bedefiilit ovat oikeastaan usein myötämielisiä mangaa kohtaan, mutta olisikohan oikeampi paikka silti piirtää harrastuspohjalta doujinsheja muille mangafaneille? Suurin osa taitaa tehdä juuri näin. Tilanne ei onneksi ole ihan näin kärjistetty, mutta on hassua että Suomi pursuaa piirtäjiä jotka haluavat tehdä omaa mangaa, mutta silti mangavaikutteiselle sarjakuvalle ei ole kysyntää. Myönnettäköön että suuri osa tosin piirtää lähinnä yksittäisiä kuvia, ja kaikilla ei toki ole edes halua yrittää ammattilaiseksi. Mutta onko mangavaikutteisella piirtäjällä edes mahdollisuutta päästä eteenpäin harrastelijatasolta?

Olen vuosien aikana nähnyt runsaasti ihmisiä, jotka eivät suostu tutustumaan asiaan X sen takia, että heillä on siitä ennakkoluuloja. Manga on kuraa ja mangaernut ärsyttäviä. Suomalainen sarjakuva on kuraa. Milloin mikäkin on kuraa. Muistan, sillä itsellänikin oli lyhyt ”vain manga on hyvää”-vaihe, joka onneksi meni ohi yhtä nopeasti kuin tuli. Mangapiirtäjät ovat ahtaissa porukoissaan ja varsinkin nuorilla, sinänsä kunnianhimoisilla tekijöillä, on ollut hyvin vaikeaa kokeilla uusia välineitä, lukea jotain mikä ei ole mangaa tai hankkia vaikutteita jostain mikä ei ole joko mangaa tai nättiä. Tällä reseptillä saadaan kuitenkin hyvin yksipuolisia piirtäjiä.

Luovan työn tekijöille toitotetaan aina sitä että pitäisi olla kiinnostunut kaikesta ja tutustua kaikkeen. Moni ei liian nuorena osaa vielä ajatella näin, ja usein neuvot vain sivuutetaan. Kun kuluu muutama vuosi, ne tajutaan viimein itse ja jaetaan eteenpäin. Eli nyt seuraa perinteinen saarna:

Luovan työn tekijöille on tärkeää saada mahdollisimman paljon materiaalia jonka avulla työstää omia juttuja. Uusiin asioihin kannattaa tutustua, sillä kokeilematta ei tiedä löytyykö sieltä sittenkin jotain mielenkiintoista. Ulkona kannattaa katsella ympärilleen. Luonnoskirjaa on hyvä pitää aina mukana. Kirjastossa kannattaa selailla sarjakuva-albumeja, jotka eivät kuulu siihen omaan harrastukseen. (Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että pitäisi hampaat irvessä kuluttaa tuntikausia lukien jotain, mistä ei ole lainkaan kiinnostunut.) Taidenäyttelyissäkin voi käydä kun siihen on mahdollisuus. Esimerkiksi sellaiset tutut tekijät kuin Edelfelt tai Gallen-Kallela tarjoavat sarjakuvantekijällekin paljon. Tai vaikka Carl Larsson, jonka näyttely on tätä kirjoittaessa juuri tullut Ateneumiin.

Myös ”tylsiin” asioihin kannattaa kiinnittää huomiota, kuten esimerkiksi taustoihin. Poseerauskuvia on hauska piirtää, mutta ilman hyvin rakennettua maailmaa ja taustatyötä ei sarjakuvan maailma tunnu todelliselta. Monet sanovat tässä että aina taustoilla ei ole mitään merkitystä, sillä se mikä on tärkeää on mitä hahmojen päässä tapahtuu. Aina monimutkaisia taustoja ei tarvitakaan, ja kaikissa tapauksissa ei lainkaan. Mutta olen nähnyt lukuisia esimerkkejä siitä että taustoja olisi tarvittu, mutta tekijä ei ole jaksanut tehdä niitä. Myös ympäristön avulla voi kertoa hahmon tunnetiloista. Monesta shoujomangasta taustat uupuvat miltei kokonaan, mutta kun sarjasta tehdään anime, yhtäkkiä taustat ovat paljon suuremmassa osassa ja osaltaan auttavat tunnelman luomisessa.

Porukkaan kuuluminen ei ole paha asia, mutta liika eristäytyminen omaan poteroon voi kostautua. Ilman taustatyötä ja muista piireistä ammentamista meillä ei olisi esimerkiksi Kaoru Morin mangaa, Professor Laytonia tai vaikka Planetesia. Myös yhteydenpidosta muiden ryhmien välillä olisi varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikka koettaisiinkin ettei oma skene tarvitse mitään kontakteja muihin ryhmiin.

Paluu!

Satunnaisten ongelmien vuoksi päätin, että Get Inspired! palaa takaisin wordpressin huomiin niin toimivuuden kuin olemassaolonkin turvaamiseksi.

Blogissa on ollut hiljaista, mutta pyritään korjaamaan asia jotenkin. Kirjoittajia on lopettanut, kuten Sofia ja Vol, mutta kiitos kuitenkin kummalekin teistä teidän panoksistanne tämän blogin hyväksi!

Toivottavasti tänä vuonna saamme blogiin lisää eloa, lisää kirjoittajia, lisää uusia artikkeleita jotka kiinnostavat ihmisiä, lisää toiveita ja ideoita ja niin edes päin.

 

Katsotaan, mitä vuosi 2012 tuo tullessaan!

Poseerausmaniaa!

Tuottaako jokin tietty asento hankaluuksia, mutta kukaan ei ole saatavilla malliksi? Tekisikö mieli piirtää ”crogeja”, mutta kansanopiston kurssit ovat joko täynnä tai maksavat maltaita? Ei hätää, sillä ihanainen internet saapuu taas avustamaan heikkoja ja sorrettuja. Tässä esittelyssä kaksi sivustoa, jotka tarjoavat hyödyllistä apua ja harjoitusta kaikille piirtäjille, olivat he sitten ammattilaisia tai harrastelijoita. Molemmat sivustot ovat englanninkielisiä, mutta yksinkertaisia navigoida myös heikommilla englanninkielen taidoilla. Jotta kaikenikäiset ja -tasoiset hyötyisivät sivustoista, artikkelissa käsitellään pikaisesti sivustoilla navigointia ja joitakin avainsanoja on suomennettu.


Posemaniacs on alunperin japaninkielinen, nyttemmin myös englanniksi käännetty sivusto, jolla on arkistoissaan  3D -lihasmallinteita sekä mies- että naisruumiista eri asennoissa, esitettynä sekä normaali-, lintu- ja sammakkoperspektiivistä. Materiaalia saa vapaasti käyttää referenssinä, eli mallinteista on luvallista piirtää vaikka läpi, kunhan muistaa hyvän tavan mukaisesti mainita referenssinsä. Referenssiä saa myös ottaa kaupallisiin tarkoituksiin. Tuhansia mallinteita pääsee kätevästi selaamaan sivun oikean laidan navigoinnista (Poses), johon asennot on listattu erilaisten hakusanojen perusteella.

Sivusto tarjoaa myös muutamia harjoitteluun tarkoitettuja sovelluksia, kuten croquis-piirtämistä simuloivan ”30 Second Drawing”, jossa Flash-ohjelma syöttää 10, 15, 30, 45, 60 tai 90 sekunnin välein uuden sattumanvaraisen kuvan.  ”Negative Space Drawing” toimii samalla periaatteella kuin 30 Second Drawing, mutta tarkoituksena on ihmisruumiin sijaan piirtää vain asennon siluetti ja täten parantaa kykyä nähdä asento sellaisena kuin se on eikä millaiseksi sen olettaa. ”Random Pose Viewer” näyttää nimensä mukaisesti aina sattumanvaraisen kuvan, mutta tällä kertaa ilman ajastusta ja asentoja voi itse selata next- ja prev -painikkeista. Asennon päälle voi myös piirtää apuviivoja (ja poistaa ne viivaa klikkaamalla) tai grid -painiketta napsauttamalla näyttää apuruudukko. ”Hands For Drawing” on ainakin allekirjoittaneen mielestä sivuston mielenkiintoisinta antia. Sovellus sisältää parisenkymmentä 3D -mallinnetta käsistä eri asennoissa, sekä beta-version sekä päästä, jalkaterästä ja miehen torsosta. Näitä mallinteita on mahdollista itse zoomata ja pyöritellä haluamiinsa kuvakulmiin. Sovellus on toistaiseksi japaninkielinen, mutta navigointi on helppoa vain klikkailemalla oikeanpuoleisen menun linkkejä.

Posemaniacs tarjoaa materiaalinsa käyttöön ilmaiseksi, mutta rahalahjoitukset auttavat käännöstyössä ja tuovat sivustolle lisää materiaalia.

Figure & Gesture Drawing Tool tarjoaa myös elävän mallin piirtämiseen kehitellyn sovelluksen, mutta toisin kuin Posemaniacsissa, F&GDT:n materiaali on koottu valokuvista, joissa mies- ja naismallit poseeraavat erilaisissa asennoissa. Valokuvat eivät ole vain sattumanvaraisia kuvia ihmisistä, vaan mallit on valaistu ruumiinmuotoja korostavasti ja asennot ja mahdolliset vaatteet/rekvisiitta on nekin valittu juuri tätä tarkoitusta silmällä pitäen.

Sovellus tarjoaa monia eri mahdollisuuksia tehdä piirustustuokiostaan juuri sellaisen kuin haluaa. Timer Interval on tarkoitettu croquis-piirtämiseen ja sen avulla voi valita kuinka kauan jokaista valokuvaa näytetään. Jos taas haluaa piirtää tarkemmin, on mahdollisuus ”ottaa oppitunti”. Take A Class -sovelluksessa aika piirtää kutakin valokuvaa on valmiiksi määritelty. Sovellus aloittaa nopeammilla lämmittelypiirroksilla ja hiljentää lopussa pitempään piirtämisaikaan. Oppitunnin keston voi valita viidestä vaihtoehdosta, alkaen 30 minuutista, päättyen kuuten tuntiin.

Cover and Clothing -valikko tarjoaa mahdollisuuden valita, haluaako harjoitukseensa pelkästään alastomia (nude) tai ”häveliäitä” (decent) (sis. vaatetetut, mutta myös poispäin kamerasta poseeraavat alastonmallit) malleja tai molempia. Include -valikko antaa valita mies- (male) tai naismallien (female) välillä, jos niin tahtoo.

Sivusto tarjoaa myös Animal Drawing Toolin, jossa pystyy samalla periaatteella piirtämään erilaisia eläimiä. Kategorioiden avulla voi halutessaan valita piirtävänsä vain tiettyyn ryhmään kuuluvia eläimiä: kaikki eläimet (all animals), kaikki nisäkkäät (all mammals), kissäeläimet (feline), koiraeläimet (canine), hevoset ja muut kavioeläimet (equine and other hooves), linnut (birds), hyönteiset (insects), matelijat ja sammakkoeläimet (reptiles and anphibians), merieläimet (aquatic animals), jyrsijät (rodents) tai kaikki paitsi hyönteiset (all but insects). Skeletons -valikosta voi valita, haluaako piirtää myös eläinten luurankoja (include skeletons), vai ainoastaan eläviä eläimiä (only show live animals). Kaikkien eläinvalokuvien laatu ei ole aivan yhtä korkea kuin ihmisvalokuvien, mutta pikaisen pläräämisen jälkeen suurin osa kuvista osoittautui kyllä hyvälaatuisiksi ja eläimiä löytyy monenlaisissa eri tilanteissa ja valaistusolosuhteissa.

Figure&Gesture Drawing Tool on ilmainen käyttää, mutta sivustolle voi halutessaan antaa rahalahjoituksia toiminnan ylläpitämiseksi. Toisin kuin Posemaniacs, jonka materiaalia voi käyttää vapaasti myös kaupallisesti, F&GDT:n valokuvat on saatu lahjoituksena eri valokuvaajilta ja niitä on luvallista käyttää ainoastaan harjoitusmateriaalina.

Hessu ja FinnishComicsDA

1. Kerro meille ensin vähän, kuka sinä olet?
Olen Hessu, 19-vuotias media-alan opiskelija, taiteilija ja monia muita asioita. Perustin sarjakuvayhteisö FinnishComicsDA:n tammikuussa 2010 ja minut tunnetaan varmaankin parhaiten sen ylläpitäjänä. Tykkään luovasta työstä yli kaiken, oli se sitten mitä tahansa, mutta pääasiallinen ilmaisuväyläni on kuvataide, erityisesti digitaalinen sellainen, sekä graafinen suunnittelu. Aiemmin piirsin sarjakuviakin aktiivisesti mutta se on nyt jäänyt. Luen kuitenkin edelleen paljon sarjakuvia, erityisesti DC Comicsin, Marvelin ja muiden kustantamojen supersankarisarjakuvia.

2. Sinä ylläpidät ja olet luonut DeviantART:iin yhteisön ”FinnishComicsDA”, kertoisitko siitä? Mikä sen idea on, keitä kuuluu ryhmän henkilökuntaan yms.
Joo, kerron mielelläni. FinnishComicsDA on suomalainen sarjakuvan tekijöille ja lukijoille tarkoitettu nettiyhteisö, joka tosiaan perustettiin 25.1.2010. Ryhmä on kasvanut perustamisensa jälkeen tasaisesti ja olen pyrkinyt muun ylläpidon kanssa pitämään ryhmän erittäin aktiivisena ja mukavana paikkana, jossa kannattaa käydä. FinnishComicsDA:n pyörittäminen on alusta lähtien ollut todella palkitsevaa koska ryhmän jäsenet ovat oikeasti iloisia ryhmästä ja he ovat innoissaan mukana eri projekteissa. Ryhmän henkilökuntaan kuuluu itseni lisäksi Sumi, ryhmän alempi johtaja ja toinen vetäjä, sekä liuta editoreita, jotka auttavat mm. ryhmän gallerioiden järjestämisessä.

Haluan nimetä ryhmän editorit tässä, jotta he saavat ansaitsemansa kunnian. Eli editoreihin kuuluvat Volvom, Moonlightelf, HorusOdin, CreativeMidget, Paranormalkid ja Miguli.

Ryhmä aloitti isoimman projektinsa, Jatkomaa-jatkoimprosarjakuvan toukokuussa 2010 ja sai sarjakuvan valmiiksi toukokuussa 2011, eli aika tarkalleen vuoden ajan työstimme tätä projektia, josta tuli ryhmän jäsenille erittäin rakas. Nyt työstämme sarjakuvan jatko-osaa, Jatkomaa 2: Antologiaa. Saatuamme ensimmäisen Jatkomaa-sarjakuvan valmiiksi painatimme sen, ja lehteä voi edelleen ostaa suoraan FinnishComicsilta tai Helsingin Manga Cafésta – sama pätee FinnishComicsin muihin tuotteisiin.

Ryhmän ideana pähkinänkuoressa on se että kaikilla jäsenillä on hauskaa, unohtamatta kuitenkaan vakavampia asioita kuten taiteilijana kehittymistä, oman työn esille saamista ja ennen kaikkea sitä että nuorille sarjakuvantekijöille on vihdoin oma paikka, jossa heitä kunnioitetaan ja jossa he ovat etusijalla. Ryhmään ovat kuitenkin tervetulleita kaikenikäiset ja ikähaitari onkin erittäin laaja.

FinnishComicsin uusimpia juttuja on FinnishComics Street Team, FinnishComics Extra-blogi ja tuleva lehti, Jatkomaa 2 ja Sumin vetämät projektit eli uusien sarjakuvantekijöiden apuprojekti ja sarjakuvakokoelma. Monia asioita siis tapahtuu jatkuvasti!

Ei myöskään kannata missata ryhmän syntymäpäivää 25.1.2012 jonka ympärille kehitämme kaikenlaista mukavaa.

Jatkomaa 2 - juliste

Jatkomaa 2 - juliste

3. Mistä sait idean tällaisen yhteisön tekemiseen?
Muistaakseni idea tuli yksinkertaisesti siitä, että piirsin sarjakuvia ahkerasti vuoden 2010 alussa ja samaan aikaan DeviantArt julkaisi ryhmätoiminnon. Laskin yhteen yksi plus yksi, ja ajattelin että tällaiselle on tarvetta ja jos en perusta ryhmää nyt niin joku muu tekee sen, ja niin olisi varmasti tehnytkin. FinnishComicsDA olisi varmasti hyvin erilainen paikka, jos sen olisi perustanut joku muu. Millä tavalla erilainen, siitähän voi tehdä vaikka sarjakuvan, jos siltä tuntuu. ”What if”-tarinat ovat mahtavia.

4. Mitä kaikkea yhteisön luominen ja ylläpito on vaatinut?
Ainakin yhteisön pyörittäminen on antanut paljon enemmän kuin se on ottanut! Olen saanut tavata mahtavia ihmisiä sekä netissä että livenä ja olen tehnyt asioita joita rakastan, eli graafista suunnittelua, kirjoittamista ja myöskin asioiden suunnittelua ja organisoimista minkä olen ryhmän elinkaaren aikana huomannut olevan erittäin lähellä sydäntäni. Olen muutenkin oppinut paljon asioita itsestäni ja huomannut pystyväni asioihin joita en osannut kuvitellakaan tekeväni aiemmin.

5. FinnishComicsDA laajentaa pikkuhiljaa toimintaansa. Mitä on siis odotettavissa ja/tai suunnitteilla?
Ryhmän toimintaa kuvaa hyvin paljon sanonta ”expect the unexpected”, mutta toivon mukaan hyvällä tavalla. Ryhmältä voi odottaa paljon uusia, tuoreita projekteja, joista kaikki tuskin ovat menestyksiä, mutta toivottavasti antavat jokainen ryhmän jäsen saa jostain projektista jotain irti. Lähiaikoina on tulossa muutama tapahtuma, eli Jatkomaa 2-sarjakuvan julkaisu ja myynnin aloittaminen ja FinnishComicsin kaksivuotissynttärit 25.1. Yritämme myös saada FinnishComics Extra-lehden myyntiin ryhmän syntymäpäivän tienoilla.

Lisäksi itse odotan sitä että 300 jäsentä täyttyy ryhmässä. Silloin kyllä poksahtavat shampanjapullot, luultavimmin kuitenkin kuvitteelliset, mutta kuitenkin. 300 jäsentä on itselleni maaginen ja symbolinen luku, ja voitettiinhan tämänsuuruisella sotajoukolla Persian armeijatkin aikanaan.

6. Piirrätkö itse mitään sarjakuvaprojektia? Jos piirrät, niin mitä?
En piirrä tällä hetkellä, mutta käsikirjoitan kyllä. Kehitän ystäväni Nimibron kanssa uutta DC-sarjakuvauniversumia. Siitä tulee reimagination Transformers-elokuvien tyyliin. Haemme tähän projektiin piirtäjiä, mukaan saa liittyä! Jos jotain lukijaa sattuu kiinnostamaan, kannattaa ottaa minuun yhteyttä.

7. Mitkä ovat tavoitteesi yleisesti piirtämisen saralla, entä yhteisön?
Piirtämisen kannalta haluaisin pystyä taas piirtämään enemmän ja mielellään kehittyäkin vaikka se ei mikään elämäntehtäväni olekaan.

Yhteisön suhteen päätavoitteeni on että saavuttaisimme sen 300 jäsentä, kuten jo mainitsin. Tämän lukuarvon lisäksi haluan parantaa yhteisön toiminnan laatua entisestään ja pitää loistavan yhteishengen yllä. Haluan että ryhmä kasvaa ja kehittyy jatkossakin. Vierivä kivi ei sammaloidu, joten uskon että tämä saavutetaan myös tulevaisuudessa.

8. Kuka on idolisi sarjakuvamaailmassa?
Heti ensimmäisenä tulee mieleen Mark Millar, joka on loistava sarjakuvakäsikirjoittaja. Tulen aina muistamaan hänen Civil War-tarinansa Marvelille. Tietysti myös Stan Leetä ihailen supersankarifanina suuresti. Teräsmiehen luojat Jerry Siegel ja Joe Shuster täytyy myös mainita, samoin Batmanin luoja Bob Kane. Uudemmista tekijöistä ihailen Millerin lisäksi Jeph Loebia ja Tim Salea.

Haluan mainita vielä pari idolia sarjakuvamaailman ulkopuolelta: Steve Jobs, Mike Shinoda, Matt Tybor ja bändinsä The Bunny The Bear sekä kehuttu ja vihattu Mark Zuckerberg.

9. Mitä haluaisit sanoa sarjakuvapiirtäjille?
Heips! Liittykää FinnishComicsiin jos ette siellä vielä ole, se kannattaa. Kaikkea hyvää teille, pitäkää luovuus yllä ja käyttäkää lahjojanne tehden sitä mitä rakastatte. Siihen minäkin pyrin nykyään, tajuttani sen tärkeyden.

FB sivu avattu!

Nyt blogia voi seurata mm. facebook – sivun kautta ja tykätä siitä 😉

Uusimmat päivitykset ilmestyvät sivulle automaattisesti, mikä helpottaa seuraamistamme entisestään.

24H sarjakuvailua Porissa

Oletko kiinnostunut sarjakuvan piirtämisestä? (Todennäköisesti olet, ottaen huomioon että luet tätä FinnishComicsin blogista.) Tule mukaan 24H sarjakuvatapahtumaan! Tavoitteena olisi piirtää 24 sivua sarjakuvaa 24:ssä tunnissa, piirtokyvystä, kokemuksesta tai laadusta riippumatta.

Moni on varmaan jo tapahtumasta kuullutkin, sitähän on järjestetty jo useana vuotena eri puolella Suomea. Nyt se järjestetään myös ensimmäistä kertaa Porissa!

Starttaamme 1.10.2011 klo 16.00 Galleria 3h+k:ssa, aivan Porin keskustassa. Lopetamme sunnuntaina samaan aikaan.
Tarkempi osoite on:
Itsenäisyydenkatu 47
28610 Pori

Osallistumismaksu on vain 2€, tosin mukaan kannattaa varata omaa piirustuspaperia sekä työvälineitä- emme voi taata että paikalta löytyy mitä kaipaat. Kahvitarjoilu.

Ilmoittaudu mukaan sähköpostilla
emmi.naappa@hotmail.com

Löydät tapahtuman myös Facebookista
Tai voit siirtyä blogiimme

Omakustanne aarteet Traconista!

Long time no see! Pahoittelen ensiksi laiskuuttani, mutta nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hieman kirjoittaa esyttelyn poikasta omakustanteista, mitä Traconista tuli naahittua.

Tracon yleisesti oli miellyttävä kokemus ja toivon, että se olisi ensivuonnakin yhtä antoisa ja mukava kokemus (ja oiva mahdollisuus hankkia muiden tekemiä omakustanne sarjakuvia, YAY!).

Tapahtumassa tuli törmättyä moneen ihmiseen joihin olin tutustunut lähinnä netissä, sekä muutama ”yllätysvieras” käväisi taidekujalla esittäytymässä.

Ensiksi tietenkin iskin silmäni itse kiertäessäni Wurriin, joka on Wolfpearlin omakustanne sarjakuva. Sarjakuvasta on yleisesti netissä jo paljon puhuttu ja kehuttu, eikä tietenkään suotta. Yleisesti ottaen minä itse en pidä koiraeläin sarjakuvista, mutta Wurr herätti kiinnostukseni jo silloin, kun olin kuullut siitä ja nähnyt satunnaisia piirroksia siihen liittyen.

Kyseessä ei ole perinteinen, jo kliseeksi muodostunut tarina; Syntyy erikoinen koiranpentu, jonka vanhemmat (tai toinen) kuolevat ja ennen tätä pennun emä/isä piilottaa pienokaisen, mistä tämä sitten näkee miten hänen vanhempansa kohtaavat loppunsa. Samalla minuutilla pentu vannoo kostoa vanhempiensa menetyksen vuoksi ja niin edelleen.

Ei, Wurr ei ole tällaista.

”Faamme häädön”

Kraaterin karu erämaa on koti hornanhurtille, kuten Iacarille ja hänen laumalleen. Vaativat olosuhteet ovat opettaneet Iacarin ajattelemaan aina ryhmänsä etua.

Nyt vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä, kun ystävykset ajetaan heidän maailmansa laidalle.”

Wolfpearlin piirrosjälki ja hahmodesignit herättävät myös paljon huomiota, sillä sarjakuvassa ei nähdä ollenkaan viitteitä Hopeanuoli fandomista, vaan hän on kehittänyt tyylinsä ulos siitä, pitäen kuitenkin sen hillittynä eikä ole siis luonut mitään enkelinsiipisiä sparkledogeja. Luvassa on siis mutatoituneita hurttia, epätoivoa ja jännitystä.

Minun on luettava tämä sarjakuva yhdeksi suosikikseni ja olin jopa onnellinen löytäessäsi sarjakuvalle myös jatkoa Wolfpearlin DeviantART tililtä.

Valitettavasti en osaa sanoa, kuinka suuret mahdollisuudet on saada näin conien ulkopuolella Wurr käsiinsä, mutta uskon, että tekijältä voi silti asiasta kysyä enemmän.

EDIT: Saamiemme tietojen mukaan ensimmäinen painos on myyty loppuun!

Ehdottomasti lukemisen ja ostamisen arvoinen teos.

Toinen, mikä tuli vastaan, oli Team Pärvelön TentaLOVE. Vaikka itse ei suoranaisesti tullutkaan tätä ostettua (ja nyt kaduttaa!), niin sain sen kuitenkin kätösiini luettavaksi asti ja on kehuttava, että tämä on oiva esimerkki siitä miten simppelikin tyyli voi olla edukseen.

TentaLOVE:ssa ei ole jääty nysväämään turhanpäiten jokaista ruutua, vaan yksinkertaisemmalla tyylillä ja väreillä on luotu oikein mahtava kokonaisuus.

Tämä albumi sisältää huumoria riittämiin ja sarjakuvaa on hauska lukea. Onneksi tätä sarjakuvaa saa helposti ostettua Team Pärvelön nettikaupasta helposti, eikä kustannetta ole hinnalla pilattu.

Metsän pidot – herkkä seikkailutarina

METSÄN PIDOT

Genre: Seikkailu, fantasia, taidesarjakuva
Suositusikäraja: Ei ole, mutta sarjakuva on selkeästi suunnattu aikuisille
Tekijät: Rui Tenreiro
Julkaisija: Huuda Huuda
Saatavuus: Suomenkielinen versio löytyy ainakin useista eri nettikaupoista.

Suomenkielinen painos on vuodelta 2010, norjankielinen alkuperäisteos on Høytiden vuodelta 2008.

***

”Kaksi matkamiestä löytää keskeltä metsää suuren kuolleen olennon, josta on raportoitava ulkomaailmalle. Käänteiden jälkeen parivaljakko päätyy pieneen kylään, jossa vietetään omalaatuista uhrijuhlaa satokauden kunniaksi. Mitä Metsän Isäntä matkamiehiltä tahtoo, mistä vieras olento on peräisin ja onko kyläläisten lunnon jumalille järjestämä juhla ajan saatossa kääntynyt näitä vastaan? Tämä selviää Metsän pitojen todella alkaessa…”

Rui Tenreiro on syntynyt vuonna 1979 Mosambikissa. Hän on opiskellut taidetta Mosambikissa, Britanniassa sekä Ruotsissa, ja monien vaiheiden kautta hän päätyi Norjaan. Tällä hetkellä Tenreiro asuu kuitenkin Ruotsissa. Tenreiron kansainvälisestä taustasta huolimatta Metsän pitoja ei voi luonnehtia erityisen afrikkalaisen tai brittiläisen oloiseksi.
Rui Tenreiron viiva on herkkää ja sarjakuvan tyyli on äärimmäisen pelkistettyä. Kuvakielen yksinkertaisuudessa ja vähäeleisyydessä on jotain perin skandinaavista, mutta myös kaikuja japanilaisesta estetiikasta. Askeettisesti metsässä elävävät, omituisia uskonnollisia riittejä läpikäyvät ihmiset saavat tarinan muistuttamaan enemmän perinteistä, japanilaista kansantarua, kuin menevää seikkailusarjakuvaa. Herkkä, hiljainen ja verkkainen tunnelma pysytteleekin läsnä koko sarjakuvan ajan. Tätä tunnelmaa tukee muun muassa se, että dialogin määrä on karsittu minimiin.

Lopussa tuntuukin, että sarjakuvan tunnelma on tärkeämpi kuin itse sarjakuvan sanoma. Tärkeämpää on, miltä sarjakuva tuntuu kuin mitä sarjakuva sanoo. Sarjakuvasta onkin helppo nauttia, vaikkei lopula sarjakuva tarjoakkaan mitään suurempia oivalluksia. Päin vastoin, itselleni jäi erittäin hämmentävä olo sarjakuvan viimeisen sivun jälkeen… Kuitenkin, jos osaa nauttia Tenreiron yksinkertaisuudessaan kauniista kuvituksesta ja ilmavasta, raukeasta tarinankerronnasta, on Metsän pidot nappivalinta pieneksi iltalukemiseksi.

Jatkomaa:Continumia – kissatohtorin valvovan silmän alla

Lookin' good, feelin' nice. Paperiversiossa yläaosan teksti "FINNISHCOMICS ESITTÄÄ" on jostain syystä tummanvihreä mustan sijasta.

Jatkomaa:Continumia

Genre: Seikkailu, huumori, sci-fi?
Suositusikäraja:
Tekijät: FinnishComicsDA-ryhmä; Garama, Mlaa, Nya-nannu, Reekar, MisterHessu, Rawyen, Pau-Norontaus, Pene, Extraordered-Gent, Jennipal18, Dragone0408, Moonlightelf, Dragonlurker, Nuorikko, outoSUMI, MAI-Kooyama, xMoonax, F4-Mk3, MewMizu, 349negen, Sunbeamattack
Pituus: 32 sivua (valmis)
Formaatti: Sarjakuva on julkaistu ensin DeviantArtissa, sittemmin omakustanteen muodossa

Miltei kuukausi takaperin san hyppysiini FinnishComicsDA-ryhmän ensimmäisen omakustanteen , “Jatkomaa: Continumian”, ja lupauduin kirjoittamaan arvostelun kyseisestä läpyskästä. Tässä muuton ja kaiken muun ohella arvostelun kirjoittamista piti siirtää kuitenkin hieman tuonnemas, mutta nyt olen valmis teroittamaan kynäni (kuvainnollisesti) ja tarttumaan haasteeseen!

Ennen kuin voin kuitenkaan arvostella FinnishComicsDA:n sarjakuvaa, on kerrottava muutama asia improsarjakuvista. Jatkomaa:Continumia on mikäs muukaan kuin monen ihmisen yhteisvoimin toteutettu improsarjakuva.

Rakastan improsarjakuvien tekemistä yhdessä kavereiden kanssa. Itselleni improsarjakuvat ovatkin aina olleet keino joko a.) pitää hauskaa kavereiden kanssa tai b.) harjoitella sarjakuvan piirtämistä käytännössä. Improissa kun on se hyvä puoli, että kaikki voidaan improvisoida, eikä aikaa pidä käyttää käsikirjoituksen tekemiseen, vaan pääsee suoraan piirtämisen makuun. Mutta koska käsikirjoituksia ei yleensä laadita sarjakuviin turhaa, improsarjakuvat ovatkin yleensä luonteeltaan ja juoneltaan ailahtelevia, kömpelöitä ja epäluontevia. Sen takia itse harvemmin julkaisen omia improjani, sillä en usko että kukaan muu saa niistä irti mitään itseni lisäksi. Yksin tehdyt improsarjakuvat ovat kuitenkin itselleni pääosin harjoituksia.

Netissä kuitenkin törmää suhteellisen usein improsarjakuviin ja usein silloin ovat kyseessä nämä monen piirtäjien yhdessä tekemät improsarjakuvat. Jostain syystä Suomessa improsarjakuvista puhuttaessa moni olettaa automaattisesti että improsarjakuvalla tarkoitetaan nimenomaan monen ihmisen yhdessä tekemää sarjakuvaa, mikä on omituista, sillä sana “improsarjakuva” on minun logiikallani nimenomana lyhyempi versio improvisoiden tehdystä sarjakuvasta. Saatan olla toki väärässäkin. Ehkä väärinkäsitys on syntynyt siitä, että vuoden 2005 paikkeilla Kupolissa tehtiin impromangoja ja netissäkin suureen suosioon nousi improsarjakuva, joka kulki yksinkertaisesti nimellä Impromanga.

Niin tai näin, voisin yleistää että enemmistö kavereiden (tai miksei tuntemattomienkin) kesken tehdyistä improsarjakuvista sisältää lähinnä insideläppää, hahmojen päätöntä parittamista, sokerihumalaista sekoilua ja “kaikkea tosi hauskaa niinQ että pääsi räjähtää tätä lukiessa!”. Itsekin olen tehnyt (ja tulen varmasti tekemäänkin) tällaisia sarjakuvia kavereitten kanssa, osa on päässyt tässä vuosien varrella jopa nettilevitykseen. Siitäkin huolimatta, itse harvoin luen muiden ihmisten improsarjakuvia, sillä en oikeasti saa irti mitään muiden ihmisten sisäpiirihuumorista ja usein improsarjakuvien lukeminen on turhauttavaa. Taso saattaa vaihdella rankastikin piirtäjien kesken (aina jostain syystä improsarjakuvaporukkaan otetaan säälistä se huonommin piirtävä kaveri mukaan, jonka sivut haluaisi lukija vain skipata), juoni on pomppiva tai sitä ei edes ole ja sitten sarjakuvan loisteliaimmat hetket ovat näitä “nyt heitin tosi hauskan vitsin niinQ” milloin lukijan olisi tarkoitus vähintääkin tukehtua nauruunsa. Ei nappaa.

Yhteisvoimin tehty improsarjakuva on kuitenkin eri asia kuin varsininen yhteissarjakuva. Yhteissarjakuvasta puhuttaessa tarkoitetaan sarjakuvaa, joka on useamman kuin yhden tekijän tekemä, mutta kuitenkaan kyseessä ei ole sekopäinen, insidevitseillä kyllästetty, sokerihumalassa piirretty improsarjakuva. Tätä eroa ei kannata unohtaa.

Ja kuten arvata saattaa, suhtaudun erittäin skeptisesti siihen, että improsarjakuvia julkaistaan omakustanteina ja pistetään myyntiin. Yhteissarjakuvien kohdalla tämän ymmärrän, sillä kukapa ei haluaisi painattaa laadukasta, tasokasta sarjakuvaansa ja myydä sitä kanssaharrastajille. Improsarjakuvien kaupittelu taidekujalla sen sijaan vain suututtaa allekirjoittanutta, sillä en tajua mitä niitä myymällä yritetään saavuttaa. (Taskurahoja varmaan.) Lukija harvoin saa kovinkaan paljon irti päättömästä sekoiluimprosta ja vaikka sellaista voisikin ajan kulukseen lukea netistä, itse en ainakaan sellaiseen pennosenia kovinkaan herkästi laita. (Nimimerkillä kokemusta on, kirjahyllystäni löytyy useampikin tällainen kaveriporukalla tehty sekoiluomakustanne ja niiden lukemisen jäljiltä on jäänyt vain hölmö olo. Errr. Onneksi sieltä kirjahyllystä löytyy myös hyviä yhteissarjakuvia.)

Tämän takia suhtauduin myös erittäin skeptisesti Jatkomaa:Continumiaan, mutta kun onnistuin saamaan lehden ilmaiseksi kirjahyllyyni (heh, suhteet, suhteet…), niin mikäs siinä!

Ensimmäinen sivu. Tästä sarjakuva alkaa!

Jatkomaa:Continumia on siis Deviantartissa toimivan FinnishComics-ryhmän jäsenten yhdessä piirtämä improsarjakuva. Kuten yleensäkin improsarjakuvien ollessa kyseessä, ei Jatkomaallekaan ole piirtämisen alussa erikseen suunniteltu juonta, vaan piirtäjät ovat saaneet itse viedä tapahtumia eteenpäin omien halujensa mukaan. Hahmotkaan eivät ole valmiiksi tehtyjä, vaan piirtäjät ovat saaneet tuoda hahmoja tarinaan vapaasti. Sarjakuva starttasi joskus keväällä 2010 ja pääosin sarjakuva eteni siten, että ihmiset valmiiksi päätetyissä, joskin vaihtelevissa vuoroissa piirsivät yhden sivun sarjakuvaa vuoro toisensa jälkeen. (Tosin sarjakuvaa lukiessani huomasin että jotkut ovat piirtäneet parikin sivua kerrallaan, mutta useimmiten yksi piirtäjä on jatkanut vuoronsa aikana sarjakuvaa vain yhdellä sivulla.) Jotkut piirtäjät ovat piirtäneet sarjakuvaan useammankin sivun, mutta sekaan mahtuu myös sellaisia tekijöitä, jotka ovat osallistuneet impron piirtämiseen vain yhden sivun panoksella.

Mielestäni oman improsarjakuvan pystyyn pistäminen on hyvä tapa tiivistää yhteisön jäsenten suhteita ja luoda hyvä ilmapiiri ryhmään. Se, etä sarjakuvaan on voinut osallistua vain yhdellä sivulla on myös hyvä juttu tästä näkökulmasta katsottuna, sillä vähän epäaktiivisempikin piirtäjä on päässyt mukaan “yhteiseen juttuun” ja saanut loppujen lopuksi piirustuksensa painettuun omakustanteeseenkin. Improsarjakuvaan on saanut vapaasti ilmottautua tekijäksi, mikä on nähtävästi estänyt aika tehokkaasti selaisen “aktiivien klikin” muodostumista, mikä sekin on hyvä asia.

En ollut lukenut sarjakuvaa ennen kuin sain omakustanteen luettavakseni, vaikka FinnishComics-ryhmään kuulunkin DeviantArtin puolella, joskin olen aika epäaktiivinen jäsen ja huono osallistumaan tällaisiin ryhmähuvituksiin. DeviantArt sarjakuvan julkaisualustana on kuitenkin mielestäni huono, vaikkakin piirtäjien kannalta se on varmasti kätevä. Lukijana olen kuitenkin huomannut, että DeviantArtissa sarjakuvien lukeminen on jotenkin hankalaa ja epämukavaa, minkä takia en Jatkomaahankaan sen virtuaalisessa muodossa tutustunut.

Paperinen versio sarjakuvasta on kuitenkin yllättävän tyylikäs. Lehden kannet ovat tosin tylyt ja kalpeat, olisin itse toivonut sarjakuvan kanteen jotain muuta kuin pienen kuvan, jossa on photoshopattu kolmelta eri tekijältä hahmoja yhteen ja lätkäisty ylle teksti “Jatkomaa Continumia”. Kuva itsessään on ihan hieno ja pidän siitä ryhmän nettisivuilla, mutta kansikuvaksi se ei mielestäni ole sopiva. Itse olisin valinnut tarkoitukseen jonkun isomman, tähän tehtävään varta vasten tehdyn kuvan, sillä nyt kansi luo sellaisen vaikutelman, että lehti on vain haluttu saada painoon ja kanteen on lätkäisty “jotain nyt vaan mitä irti saadaan”. Myös vihreä, kapitaaleilla kirjoitettu “FINNISHCOMICS ESITTÄÄ” on mielestäni turha ja ryhmän nimen olisi voinut tuoda esille jotenkin elegantimmin ja kauniimmin.
Vaikka takakansi jatkaa tyylillisesti samalla linjalla, on se mielestäni jo paljon esteettisempi. (Vaikka en tajuakkaan miksi takakannenkin teksti piti kirjoittaa isoilla kirjaimilla…)

Sarjakuva alkaa sivun mittaisella “saatekirjeellä” (jota ei valitettavasti ole allekirjoitettu, joten en osaa sanoa kuka tästä on vastuussa), mikä sai ainakin allekirjoittaneen ärtymään. Muuten etusivun teksti on ihan asiallinen ja kertoo mukavasti hieman ryhmän taustaa siitä tietämättömille (tosin olisi hauska kuulla kuinka moni ei-ryhmän jäsen on sarjakuvalehden ostanut, luultavasti kuitenkin muutama) ja valottaa myös hieman itse sarjakuvan syntyvaiheita. Kuitenkin viimeinen kappale ärsyttää suunnattoamasti:

Anna mennä, istu alas ja nauti hetkinen. Ja menee siihen kyllä toinenkin. Nauratpa sitten vitsien nerokkuudelle tai myötähäpeästä, naurat takuuvarmasti joka tapauksessa!

Ensinnäkin; itse en uskaltaisi koskaan, en koskaan taata lukijalle nauruja sarjakuvani lukemisesta, sillä kyseessä on aika iso lupaus. Itse luin Jatkomaa:Continumian ensimmäistä kertaa lähijunassa ja rehellisesti sanottuna hymähdin vain kerran. Nauran kyllä usein ääneen (esimerkiksi eilen luin Oblivion Highia lähijunassa ja tyrskähtelin pariinkin otteeseen, tosin en kyseisen sarjan hauskoille vitseille vaan… Noh…), mutta, kuten sanottua, en hirveästi saa irti mitään muiden ihmisten piirtämistä sekoilusarjakuvista. Se yksi hymähdys ja naurun puuttuminen ei olisi edes haitannut minua, ellei heti etusivulla olisi luvattu että tulen saamaan hyvät naurut. Älkää, ihmiset, luvatko asioita joita ette voi pitää!

Tälle kirjoittaja naurahti...

Mutta kuten sanottua, lehden visuaalinen ilme oli kuitenkin yllättävän kiva. Pidän siitä että sivuihin on jätetty reippaasti valkoiset marginaalit, sillä ne tuovat yhtenäisyyden tunnetta sarjakuvaan, jonka sivut ovat muuten niiiin erilaiset tekijästä riippuen. Pidän myös ideasta laittaa jokaiselle sivulle kyseisen piirtäjän deviantArt-nickin, -iconin ja -osoitteen. Näyttää erittäin hyvältä, ja kätevää että sarjakuvan tekijän nickin näkee heti sivun luettuaan! Kaikki piirtäjät on vieläpä listattu erikseen sarjakuvan viimeiselle aukeamalle, mistä löytyy myös linkit alkuperäisiin sivuihin DeviantArtissa. Tykkään paljon ja sarjakuvan piirtäjät ovat saaneet ansaitsemansa huomion.

Kiva ulkoasu ei kuitenkaan pelasta kaikkea. Heti ensimmäisen lukukerran jälkeen tajusin, ettei omakustanne vain ole oikea muoto tällaisen sarjakuvan julkaisemiseen. Lehdessä on yli kolmekymmentä sivua ja siitä huolimatta viimeisen sivun jälkeen jää olo, että jotain jäi puuttumaan ja että sarjakuva jäi kesken. Cliffhangerit ovat kivoja hyvin käytettynä ja silloin, kun ne saavat lukijan mielenkiinnon pysymään korkealla ja odottamaan toista osaa, mutta tässä tapauksessa se ei vain toimi. Oikeastaan mitään ei sarjakuvan aikana selitetä, heitellään vain uusia entistä mystisempiä vihjailuja ja hahmoja tuodaan loppua kohden lisää ja lisää näyttämölle. Kuten takakannen teksti lupaakin, “kysymysten määrä kasvaa ekspotentiaalisesti”, mutta se ei ole hyvä asia, jos kysymyksiin ei tarjota edes alkeellisinta vastausta. On tärkeää, että jos sarjakuvassa esitetään kysymyksiä lukijoille, että niihin myös vastataan. Tietenkään kaikkea ei pidä näyttää heti ja on hyvä pitää jännitystä ylllä, mutta liika on liikaa. Sarjakuvaa lukiessa ei esimerkiksi käy ilmi miksi ihmeessä Sari ja Sami ylipäätään ovat pimeässä luolassa, kuka tämä mystinen tohtori on, mistä tämä mystinen tohtori tuntee Samin… Ja kuka on tuo nainen sivulla viisitoista joka sivulla kuusitoista sanoo, että “Nyt kun heillä on kuolematon, jäljellä on enää kolme…. ja kun kaikki ovat koossa… Minä saan viimein haluamani….!!”. Mitä ihmettä nainen sillä tarkoittaa? Missä ihmeessä nainen edes on? Ja miksi nainen ei enää esiinny muilla sivuilla??? Mitä ihmettä ovat kissankynsiagentit? Mitä Samin lehtoveli Tuukka ja Lilluri oikein tekevät aluksella? Mitä ihmettä????

Kun sarjakuva loppuu tähän sivuun, lukija tuntee olonsa hämmentyneeksi.

Minulle tulee usein tällainen olo kun luen improsarjakuvia, ja se ei ole hyvä asia. Jokainen piirtäjä haluaa tuoda jotain uutta ja jännittävää yhteiseen sarjakuvaan, kenties saadakseen kehuja, kenties saadakseen toiset piirtäjät nauramaan, en tiedä. Toisaalta on hieno juttu että piirtäjät haluavat kukin viedä sarjakuvaa eteenpäin, mutta lopputuloksena on usein tämän tyyppinen sillisalaatti, että juonikuvioita luodaan jokaisen sivun aikana muutama lisää, osa sammuu ja unohtuu, osa jatkuu… Ja kohta huomataan että olemme ihan sivuraiteilla. Hei, eikös ideana ollut se että herr Doktor tekee jotain mystisiä kokeita jonka perusteella Sami on kuolematon? Miksi tuo mystinen “minä saan viimein haluamani”-nainen vain ilmestyy ja katoaa ja miksi Lilluri ja Tuukka vain ilmestyvät hakemaan Samin? Tekevätkö Lilluri ja Tuukka töitä tuolle mystiselle naiselle? Mitä häh????

Kun kysymyksiä on liikaa, eikä niihin vastata, lukijalle tulee turhautunut olo ja usein turhautuminen johtaa siihen että suuttuu tai että luovuttaa ajattelemisen suhteen ja nakkaa sarjakuvan nurkkaan. Sen takia niihin kysmyksiin olisi erittäin, erittäin mukavaa saada vastauksia. Tiedän kuitenkin että se on hyvin vaikeaa, kun piirtäjiä on mukana niin monta ja jos piirtäjien kanssa etukäteen suunnittelisi juonen, edes pääpiirteittän, silloinhan idea improsarjakuvasta hieman romuttuisi…

… Ja juuri tämän takia en suosittele improsarjakuvien julkaisemista! On turhauttavaa lukea sarjakuvia, joista ei ymmärrä mitään ja jotka herättävät vain kysymyksiä lukijan mielessä, mutta eivät anna mitään vastauksia, mutta jos sarjakuvaa ryhdyttäisiin suunnittelemaan ja käsikirjoittamaan lukijaystävällisemmäksi, ei kyseessä olisi enää improsarjakuva. Haluan kuitenkin että ihmiset piirtävät improsarjakuvia, sillä se on hauskaa ja kivaa ja yhdessä tehtynä sosiaalistakin. En vain henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi ne improsarjakuvat pitää tuoda myytäväksi asti.

Tuukka on ihku ja Tuukka on ihku, kirjoittajakin haluaa oman lehtoveljen jonka isä on lintu. ; ^ ;

Jotta tämä arvostelu ei menisi pelkäksi valitusvirreksi, täytyy myöntää että on Jatkomaassa muitakin onnistuneita juttuja kuin lehden ulkoasu. Ensinnäkin pidän siitä, ettei kukaan “omista” hahmoja. Olen lukenut liikaa improsarjakuvia, missä jokainen piirtäjä luo oman hahmon ja lopputulos muistuttaakin sitten lähinnä huonoa roolipeliä, kun jokainen piirtäjä yrittää tuoda sen oman ihQhottishahmonsa esille ja kenties vielä parittaa sitä jonkun toisen ihQhottishahmolle. Lopulta sivut ovat vain hahmojen ihQhottisposeilua täynnä, eikä mitään tapahdu. (Ruusunterälehtien kanssa poseeramista ei lasketa tapahtumaksi!!) Niinpä on raikastavaa, että Jatkomaa:Continumiassa kaikki hahmot ovat kaikkien, eikä kukaan omista heitä. Piirtäjät saavat vapaasti lisätä hahmoille esimerkiksi siivet tai veljen tai nimen, jos haluavat, ilman että kukaan mustasukkaisesti tulee huutamaan että “et sä voi kun se on mun rakas lapseni!!!”. Pidän muutenkin sarjakuvan hahmoista, esimerkiksi Tuukka on erittäin sympaattinen, herr Doktorista, monokkelia käyttävästä kissasta puhumattakaan. Piirtojälkikin on paikoitellen erittäin mukavaa, eikä sekaan mahdu kuin muutama sivu, jonka haluaisi skipata, ja seon varsn hyvä saavutus improsarjakuvalta. Hieman lukunautintoa kuitenkin pilaa se, että ilmeisesti kaikki sivut eivät ole olleet resoluutioltaan painoon soveltuvia, kun osassa sivuista on nähtävässä selkeästi pikselöitymistä ja jopa kannen kuva on hieman epätarkka! Jatko-osaa painattaessa kannattaa muistaa pyytää sivut tekijöiltään mahdollisimman hyvälaatuisina ja oikeassa formaatissa, ettei painojälki kärsi.

Yhteenvetona voisi sanoa, että Jatkomaa:Continumia on ihan kiva improsarjakuvaksi ja pidän siitä, että ryhmässä on lähdetty tällaista tekemään. Myös omakustanteen tekeminen on kiva asia ryhmän henkeä ajatellen, monelle tämä on varmasti ensimmäinen kerta kun heidän piirustuksiaan painetaan ja itse ainakin tutustuin muutamaan hyvään piirtäjään nimenomaan tämän sarjakuvan kautta, enkä usko, että olisin heitä muualta edes bongannut. Improsarjakuva toimii myös siis näyteikkunanan monelle piirtäjälle. Katsoisin hyvällä, että ryhmä jatkaisi tällaisten projektien tekemistä, sillä se varmasti kohottaa ryhmän sisäistä ilmapiiriä ja kannustaa jäseniä piirtämään sarjakuvaa.

Kuitenkin, lehti on auttamattomasti liian lyhyt improsarjakuvalle. On olemassa hyviä omakustanteita jotka ovat alle tuon kolmekymmentä sivua, mutta improsarjakuvissa ruutu- ja sivutilaa ei ole aina käytetty kovin fiksusti, joten sekaan mahtuu useita hukkasivuja, jotka vievät ikään kuin turhaan tilaa lehdestä. En kuitenkaan osaa antaa vastausta miten olisi voitu tehdä toisin, sillä ainoa vinkki mikä tulee mieleen on “tehkää se saakutin käsikirjoitus”, mutta kuten olen jo edempänä pariin otteeseen sanonut, silloin idea hauskasta improsarjakuvasta kärsisi huomattavasti.

Tosin nythän asiat ovat käsittääkseni sillä tolalla, että Jatkomaa:Continumialle ollaan tekemässä parhaimmillaan jatko-osaa, joka kulkee ilmeisesti nimellä Jatkomaa 2: Antologia. Toisessa osassa käsikirjoitukseen liittyvät ongelmat on ratkaistu siten, että sarjakuva on jaettu kymmeneen eri osaan ja jokaiselle osalle on valittu oma käsikirjoittajansa ja piirtäjänsä. Suhtaudun tähän ratkaisuun hieman ristiriitaisin tuntein. Toisaalta lopputuloksena on varmasti lukijaystävällisempi sarjakuvalehti, josta lukijalla on myös mahdollisuus saada jotain irti, sen sijaan että lukijaparka turhautuu ja ylikuumentaa aivonsa yrittäessään keksiä vastuaksia sarjakuvan herättämiin kysymyksiin. Toisaalta, etukäteen valitut piirtäjät ja käsikirjoittajat tarkoittavat sitä, ettei kuka tahansa voi enää vain osallistua sarjakuvaan piirtämällä yhden sivun sieltä, toisen tuolta. Ilmeisesti kaikki mukaan tahtovat piirtäjät kuitenkin pääsivät mukana (kaksi tosin joutui varasijalle), mutta silti, en enää koe että kyseessä olisi hauska yhteinen projekti ryhmän jäsenten kesken. Toisaalta lopputulos on edelleen varmasti parempi kuin ykkösosassa ja luultavasti jatko-osa tulee olemaan paljon luettavampi, eikä nytkään piirtäjiä ole valittu elitistisesti ryhmän parhaitten ja coolimpien piirtäjien joukosta, vaan seassa on eri tasoisia piirtäjiä. Se on mielestäni hyvä asia, vaikka se tarkoittaakin laadun vaihtelua, sillä mitenkäs muuten sitä oppisi piirtämään sarjakuvia kuin piirtämällä sarjakuvia ja varmasti tällaiseen projektin osallistuminen kannustaa piirtäjiä jatkamaan harrastustaan. Ja kohottaahan se piirtäjän itsetuntoa nähdä töitänsä paperille painettuna, siitä nyt puhumattakaan että joku niistä vielä tahtoo maksaa! 😉

Maistiaisia jatko-osasta.

Nähtäväksi lopulta jää, millä tavalla Jatkomaan toisessa osassa onnistutaan välttämään kompastuskiviä ja osataanko ykkösosan virheistä ottaa opikseen. Itse jään uteliaana odottamaan lopputulosta.

Jatkomaa:Continumia on luettavissa myös DeviantArtissa!